Etupistokirjontaa - Carelian embroidery

2012-05-27
Karjalaisista käspaikoista tuttua nurjatonta etupistokirjontaa sovellettuna neulakintaisiin. Lisää tekstiä kuvien jälkeen.

This type of embroidery was, and is still, used in the Carelian 'käspaikka' - ritual towels - in Finland. In English at the bottom.

Neulakintaat venäjäksi 1+2+1, karjalaista etupistokirjontaa
Nalbound mittens, Russian Stitch version, Reversible Double Running Stitch embroidery from Carelia



Neulakintaat, nurjaton etupistokirjonta
Nalbound mittens, Reversible Double Running Stitch embroidery



Neulakintaat, nurjatonta etupistokirjontaa.
Nalbound mittens, Reversible Double Running Stitch embroidery



Neulakintaat, nurjatonta etupistokirjontaa.
Nalbound mittens, reversible double running stitch embroidery



Lankana Pirtin Kehräämön Haukku, 50 % villaa, 50 % koirankarvaa. Neulakinnastekniikkana venäläinen pisto 1+2+1, jota on käytetty ainakin Kiteellä Pohjois-Karjalassa. Punainen lanka on Wollmeisen 100 % merinovillaa, värinä Vamp.

Langasta irtosi työskentelyn aikana aivan valtavasti karvaa, enkä uskaltanutkaan ottaa neulaan kovin pitkää pätkää kerrallaan, koska pelkäsin langan kuluvan olemattomiin. Pehmoiset kintaat näistä kuitenkin tuli!

Ranteissa kuvan yläreunasta alkaen: "isoja kanavarpaisia hienoilla koukkupolvilla", ja toisessa kuviossa "linnunsilmiä ja isoja kananvarpaisia". Mallit on otettu Theodor Schvindtin kirjasta Ompelu- ja nauhakoristeita (alkuperäinen painos vuodelta 1895), josta on otettu uusittu painos 1982. Kirjassa on aivan hykerryttäviä nimiä nurjattomilla etupistoilla kirjailluille kuvioille. Lintuihin on otettu mallia Aino Ollilan kirjasta Nurjaton etupistokirjonta eli luotoksittain kirjuttaminen (1951). Kuviot on tehty vapaalla kädellä, minkä huomaa vaikkapa siitä, että toinen tipusista on toista pulskempi. Peukalossa, on Schvindtin kirjasta kuvio, joka kuvassa on ylösalaisin kirjan kuvaan nähden, "linnunsilmiä härtsykkäin ja päinharavain kanssa".

Nurjatonta etupistokirjontaa on käytetty, ja käytetään, karjalan ortodoksiseen uskontoon kuuluvissa käspaikoissa, mutta myös mm. naisten puseronhelmoissa. Nurjattomalla etupistokirjonnalla koristettu käspaikka on samanlainen molemmin puolin, nurjaton. Etupistokirjontaan on yleensä käytetty punaista lankaa. Samanlaista nurjatonta etupistokirjontaa on käytetty myös monissa muissa maissa, mm. Venäjällä, Ukrainassa ja Intiassa.

In English
Yarn is Pirtin Kehräämö's Haukku, 50 % wool, 50 % dog hair. Nalbinding stitch I chose is one version of the so called Russian Stitch, UOOU/OUUOO F1, which has been used at least in Kitee (Finland, North Carelia). The red yarn is Wollmeise's 100 % merino yarn, colour Vamp.

While working and pulling the yarn through the loops again and again, there was an incredible amount of loose hair (dog hair, probably) dropping off, and I didn't dare to take a very long piece of yarn at a time to work with, because I was afraid the piece of yarn would wear out and vanish into the thin air in my hands while working. These mittens turned out to be very soft ones.

These figures have names. At the cuff, from the top of the photo: "Large chicken toes on fine/small bent knees", and the lower figure "bird eyes, and large chicken toes". I have chosen these figures from Theodor Schvindt's book (original print 1895; renewed reprint in 1982) about old Finnish embroidery models. The birds were chosen from Aino Ollila's book (1951), about reversible double stitch embroidery, although they are not an exact copy. I worked free hand which you can see if you look at my birds, for example. The one is plumper than the other. The figure on the thumb is also from Schvindt's book, though it is upside down compared to the book, "linnunsilmiä härtsykkäin ja päinharavaisten kanssa" - something along "bird eyes with härtsykkäs (no idea what they are!) and reversed small rakes".

In Finnish Carelia 'käspaikka' ritual towels are part of the Orthodox religion. The technique 'nurjaton etupistokirjonta' - reversible double running stitch or holbein stitch - is known also in Russia, Ukraine, and many other countries. The idea is to use the running stitches in a way which creates a reversible ritual towel, there is no 'wrong' side. In some older photos I found that these figures have also been used to decorated for example women's blouses, but I have not seen it used in mittens.


#66

Vanhaa ja uutta - Old and New

2012-05-23
Sain lahjoituksena edesmenneen joutsenolaisrouvan jäämistöstä tällaisen kintaanalun ja kuparineulan, vanhoja molemmat. Lisää tekstiä kuvien alapuolella.

I was given by a relative of a late woman in Joutseno (eastern Finland) this small nalbound mitten-to-be and a copper needle, both quite old. In English at the bottom.


Kintaanalku venäjäksi 2+3+3 ja kinnasneula, Joutseno
A beginning of a mitten UUOOOUUU/OOOUUUOOO, and a nalbinding needle,
from Joutseno, Finland

Tällaisena sain nämä
This is how the needle was sticked into the work

Kinnasneulan toinen puoli
The other side of the nalbinding needle

Reunasta on poimittu 3 silmukkaa
Connection stitch F3

 

Ensin "kahden ali"...
First "under two"...

Sitten "kolmen yli" (HUOM. seuraa neulan vasemmalla puolella olevaa lankaa)...
Then "over three" (NOTE. See the yarn on the left of the needle)...

Ja "kolmen ali"... (tämän jälkeen neulan suunta kääntyy)
And "under three"... (after this the direction of the needle changes towards 2 o'clock)

Kintaanalun toinen puoli
The other side of the mitten-to-be

Aivan kintaankärjessä on käytetty lankaa kaksinkertaisena
At the very tip the yarn has been folded double

Kintaanalun alakolmanneksessa on paikoitellen tasaisempia silmukoita kuin yläosassa: Kaksi eri tekijää.
At the lower half of the piece there are stitches that are more even than at the upper half: Two makers.

Sain hieman yllättäen lahjana tämän vanhan kuparineulan (pituus 10,8 mm, levein kohta 7 mm, paksuus 2 - 2,5 mm) sekä kintaanalun. Lahjoittaja ei tiedä onko kintaanalku hänen äitinsä tekemä (syntynyt 1920-luvulla), äidin siskon, vai kenties äidinäidin (en kysynyt tarkemmin, mutta oletettavasti syntynyt joko 1900- tai 1890-luvulla). Lahjoittaja ei muista äitinsä valmistaneen neulakintaita, mutta muistaa äidinäitinsä tehneen niitä. Tekijän tarkempi henkilöllisyys ei siis ole tiedossa, mutta tekijän voi joka tapauksessa olettaa olleen kotoisin rajan pinnasta Joutsenosta, Kaakkois-Suomesta.

Kintaanalkua on tehty vain muutama kerros, ja neulakinnastekniikkana on käytetty venäläisen pujottelutavan versiota 2+3+3 (UUOOOUUU/OOOUUUOOO), jota en muista aiemmin nähneeni mainittavan muualla - tämä siis otsikossa viitattu "uutta". Kiinnostavaa on myös, että kiinnityskohdassa on poimittu kolme reunasilmukkaa tavanomaisten yhden tai kahden sijasta.


Tätä kintaanalkua näyttää työstäneen kaksi eri henkilöä, toinen kokeneempi (tasaisia pistoja) ja toinen vielä opettelija (pistot epätasaisempia, työssä virheitä), joten on täysin mahdollista, että kolmen reunasilmukan kiinnitys on sekin opettelijan 'virhe'. Kintaanalku on paksu ja silmukat tiiviisti, joten en pikavilkaisulla pysty sanomaan, onko kolmen reunasilmukan kiinnitystä käytetty koko palassa vai vain osassa. Neulankärjellä lankoja sivuun vetämällä pystyy kuitenkin laskemaan, että pujottelutapaa 2+3+3 ovat joka tapauksessa käyttäneet sekä opettelija että kokeneempi tekijä. Aivan kintaan kärjessä on käytetty lankaa kaksinkertaisena, joten kärki on todella paksu ja tiivis.

Lanka on 4-säikeistä villaa, S-kerrattua, paksuudeksi arvioin noin 140 tex x 4. Kuparineula oli pistetty työn läpi molemmin puolin, ja neula ollut paikoillaan niin pitkään, että lanka on niistä kohdin värjäytynyt vihertäväksi.

Edit 2012-06-15:
Muuta asiaa etsiessäni huomasin, että Leinosen gradussa (2000, sivu 93) on mainittu joutsenolaisen haastateltavan kohdalla tämä pujottelutapa 2+3+3. Haastateltava oli oppinut tekniikan äidiltään, joka oli syntynyt Salmissa, Laatokan pohjoispuolella

Edit 2013-01-01
Suomenmuseotonline.fi -sivustoa selatessani huomasin, että eräällä sivulla mainittiin kintaan mukana olevan lapun, jossa kerrottiin valmistustapa. Kinnas on neulottu venäjäksi 2+2+3, ja kintaissa oleva paikkalappu 2+3+3. Kyseinen kinnas on peräisin Repolasta, Aunuksen Karjalasta. Repola sijaitsee Joensuusta hieman ylöspäin, Lieksan korkeudella, rajan pinnassa Venäjän puolella.


In English

I was given this old nalbinding needle made of copper (lenght 10.8 cm, widest part 7 mm, and thickness 2 - 2.5 mm), and a small unfinished piece of nalbinding, the top part of a mitten. The donor does not know whether this nalbinding piece was made by her mother (born in the 1920's), or her mother's sister, or her mother's mother (I didn't ask, but she was probably born in the 1900's or 1890's). The donor doesn't remember her own mother making nalbound mittens, but she does remember that her mother's mother nalbound them. Anyway, they all have lived in this same area, Joutseno, in southeastern Finland.

This top part of a mitten is only a few rows, and it is made in a version of the so called Russian Stitch, UUOOOUUU/OOOUUUOOO (2+3+3), which I don't remember having seen before - thus the "New" in the title, and what I find interesting, the connection stitch seems to be F3.

Though, this piece seems to have been made by two persons: one more skilful (very even stitches), and the other probably still learning (stitches not that even, and some mistakes), so the F3 could be the learner's 'mistake', too. The item is very thick and dense, so I am not able to check by a quick glance if it is F3 throughout the item, also in the stitches made by the more experienced nalbinder, or whether the more xperienced nalbinder has used F2. I am going to try to find that out, too, though. The stitch type is UUOOOUUU/OOOUUUOOO throughout the item, however, that much I was able to check by pulling the yarns aside with the needle tip. At the very tip of the mitten the maker has used doubled yarn, so the tip is even more thick and dense.

The yarn is 100 % wool, light gray, 4-plied, thickness probably similarish as in 140 tex x 4. The copper needle was sticked into the work, and had stayed in its place for such a long time that it had discoloured the wool greenish.

Edit 2012-06-15:
While searching for something else, I noticed that this type of nalbinding technique is actually mentioned in Ms Leinonen's Master's Thesis (2000, p. 93). One of the persons she interviewed, knew this technique. The interviewee lived in Joutseno, southcarelian Finland, and her mother, who taught her to nalbind, was born in Salmi, on the north side of Lake Ladoga.

Edit 2013-01-01
On the website suomenmuseotonline.fi I found a photo of a pairless nalbound mitten, and it said on the page that there was a piece of paper with the mitten, saying the mitten itself was made in Russian Stitch version 2+2+3, while the patch attached to fix the mitten was made in Russian Stitch version 2+3+3. The pairless mitten was from Repola, Olonets Carelia, ie in Russian Carelia, a bit north from (Finnish) city of Joensuu, on the same 'level' with (Finnish) city of Lieksa, just right across the border. 

Hapsua & raitaa - Fringes & Stripes

Pystyraitakokeilu jatkuu...

Experiments with vertical stripes, Part II... In English at the bottom.



Neulakintaat ja iskuhapsu
Nalbinding mittens with fringe



Lankana Villa Laurilan kainuunharmaslanka vaalean- ja tummanharmaana, 100 % villaa, 140 tex x 4. Neulakinnastekniikkana venäjäksi 1+2+1, jota museoviraston keruuarkiston näytteiden perusteella on käytetty ainakin Kiteellä.

Edellisen postauksen pystyraitalapaset oli aloitettu ranteesta, mutta nämä on aloitettu kärjestä. Kintaankärkeen tein 18 silmukan pötkön, jonka jälkeen aloin kääntyä, ja lisäsin aina 3 silmukkaa kummassakin reunassa, paitsi viimeiset lisäykset olivat vain 1 s kummassakin reunassa. Kintaan leveys on 60 silmukkaa yläosassa ja 62 peukalosta alaspäin, ja tummemman harmaan raidan leveys on 8 silmukkaa.

Raidan värinvaihto on tehty tavalla, jonka Aili Kuronen opetti minulle syksyllä 2010.

Hapsureunuksen tein näillä Tålamodspåsen-blogista löytyneillä kavelfrans-ohjeilla. Täällä Med nål och tråd -blogissa näytetään kavelfransin teko sekä valokuvin että videolla (sivun alareunassa). Jos oikein ymmärsin, kavelfrans, etenkin tuo Med nåld och tråd -blogin ohje, vastaa iskuhapsua suomeksi. Tålamodspåsenin ohjeella saa hapsureunusta yksinkin, ilman toista käsiparia. Käytin apuna tavallista mittanauhaa, ja kieputin sen ympärille lankaa kaksinkertaisena, ja kiinnitin lankanipun sitten virkaten kiinteällä silmukalla. Virkkauslankana minulla oli erillinen, ohuempi lanka, ja yritin virkata mahdollisimman tiukkaan, etteivät hapsut myöhemmin tipahtele irti.


In English

Yarn from Villa Laurila, rare Kainuu Grey sheep breed, 100 % wool, 140 tex x 4. The nalbinding stitch I used in these mittens is one version of the Russian Stitch, UOOU/OUUOOO F1, which has been used in Finland at least in Kitee, according to the samples in the museum archives.
The black & brown vertical striped mittens in my previous post were started at the cuff, but these ones I started at the fingers. I made 18 stitches, pivoted, and increased 3 stitches in each corner, except for the last increases which were only 1 stitch in each corner. The total stitch count is 60 in the top part, and 62 stitches below the thumb. The width of the darker grey stripe is 8 stitches.

The change of colours in these mittens is made in the way Aili Kuronen taught me in autumn 2010.

For the fringes I used these instructions for 'kavelfrans' in Tålamodspåsen blog. In this other blog, Med nål och tråd, you can see how to make the fringe, 'kavelfrans' in Swedish language or 'iskuhapsu' in Finnish language, both in photos and video (at the bottom of the blog page). With Tålamodspåsen's instructions you can make the fringe alone, without an extra pair of helping hands. My tools were a crochet hook, and an ordinary flexible tape measure. I wrapped double yarn around the tape measure, and then joined the loops together by crocheting a single crochet stitch. For crocheting I had another, thin thread, and I tried to crochet the loop as tightly as possible so that the fringes won't start dropping off later on.

#65

Pystyraitaa - Vertical Stripes

... vai kuusimetsää? Jotenkin näistä tulee mieleen pohjoisen pitkät, laihat kuuset.

... or spruces? Somehow the pattern brings to my mind the long, narrow spruces in the Northern Finland. In English at the bottom.


Pystyraitaiset neulakintaat
Nalbinding mittens with vertical stripes

 

Nurja puoli - ei lankajuoksuja
Reverse side - no loose yarn loops

Syksyllä 2010 Aili Kuronen näytti minulle oman tapansa tehdä kintaanreunaan 2-värisen koristeraidan. Ailin tekniikan juju on siinä, että odottava väri poimitaan mukaan pistoon, eikä nurjalle jää ylimääräisiä lankajuoksuja. Viime vuonna tein Kaukosen artikkelin erään valokuvan ja Ailin tekniikan innoittamana täplikkäät neulakintaat, ja nyt sitten oli pystyraitaisten neulakintaiden vuoro.

Tekniikkana suomeksi 1+2, ja lankana Villa Laurilan 4-säikeinen suomenlammaslanka 140 tex x 4. Lapaset ovat noin 10-vuotiaan kokoa, ja silmukoita yhteensä 48. Kuvioleveys on 8 silmukkaa eli kumpaakin väriä on 4 silmukkaa.

In autumn 2010 Aili Kuronen showed me her way of working a 2-coloured decoration for the mitten cuff. The clue of Aili's technique is that the 'waiting' colour is picked up and locked into each stitch, so there won't be loose yarn loops on the reverse side. Inspired by a photo in Kaukonen's article (1960), and by Aili's technique, I made a pair of nalbound mittens with a kind of spotted pattern last year, and now it was turn for nalbinding vertical stripes.

Mammen Stitch UOO/UUOO F1, yarn from Villa Laurila, 4-plied Finnish Sheep breed yarn, 140 tex x 4. The mittens fit for a 10-year old, and there are 48 stitches total. The pattern is 8 stitches, meaning there are 4 stitches of both colours.
 #64

Kaukolan Kekomäki & UFO

Kokeilua Kaukolan Kekomäestä löydetyllä neulakinnaspistolla.

Testing the nalbinding stitch type found in Kaukola Kekomäki (1200 CE), Finland.



Kaukolasta löydetty fragmentti on 3-värinen.
Fragment found in Kaukola is striped with three colours.

Yläkuvan neulakinnas on aloitettu kärjestä: ensin sininen, sitten punainen ja lopuksi keltainen väri.

The nalbound mitten above was made from fingers to wrist. Blue colour stripe was started first, then red, and finally the yellow one.

Lanka oli hieman liian paksua (BC Garn Semilla, 320 m/100 g), pistot jäivät liian löysiksi, ja minun oli vaikea pitää yllä tasaista piston kireyttä, koska jätin viimeisen silmukan peukalolle, ja kiristin toiseksi viimeisen silmukan etusormen ja peukalon väliin näppituntumalla. Tasaisempaa jälkeä olisin saanut, jos olisin voinut kiristää silmukan neulan ympärille, mutta minulla ei ollut sopivaa neulaa. Kapeinkin kinnasneulani on 6 mm levyinen, kun käyttökelpoinen leveys olisi ollut ehkä 3 mm. Käyttämäni ryijyneula taas oli aivan liian ohut, jotta silmukat olisi voinut kiristää sen ympärille. Kokeilin tehdä työtä myös tasona, ilman peukaloa, mutta ainakin tällä langalla se oli melkoisen mahdotonta. Alkuperäisessä fragmentissa yhden kerroksen korkeus näyttää olevan noin 4 mm (kuvia löytyy Vajannon gradusta), mutta minä jäin siitä kauas - rivikorkeus on noin 7 - 8 mm.

The yarn I used (BC Garn Semilla 320 m/100 g) was a bit too thick, also my stitches turned out too loose, and I had problems maintaining a steady gauge, since I left the latest loop around my thumb, and tensioned the second last loop in the air between my forefinger and thumb. Stitches would probably have been more even if only I had had a suitable needle. My narrowest nalbinding needle is 6 mm wide, while I guestimate 3 mm would had been better, in order to tension the loops onto the needle. The darning needle I used, on the other hand, was far too thin for that purpose. I did try working without the thumb, flat, too, but at least with this yarn it proved to be quite impossible. In the original fragment (photos can be seen in Ms Vajanto's Master's Thesis) the height of each row seems to be about 4 mm, but my attempts were far from that - the row height is about 7 to 8 mm.

Kerrosten päättely kintaansuussa.
Ending the rows at the cuff.

Peukalon värinvaihdot piilossa peukalonhangassa.
On thumbs I changed the colours in every row. Hidden in thumb web side.





Nurja puoli. Noin 8-10-vuotiaan koko. (Oikeaa puolta en näytä, koska siitä tuli... ruma!)
Reverse side. Size ab. 8 to 10 yrs old. (I am not showing the right side because I am not happy with it)



Ja sitten se UFO. Aloitettu vuosi sitten. Lapsen toivevärit: musta ja räikeä pinkkipinkki.

Oh and the UFO. Started a year ago. My kid's wish-come-true-colours: black and bright pinkpink.



Neulasukat, pyöräyttäen piston versio II. Sukan pohja taitettu esiin alemmassa sukassa.
Nalbound socks. Turning Stitch, version II. Sock sole folded visible in the lower sock.



Tässä neulakinnastekniikassa värinvaihtokohta ei 'hajoa' usealle silmukalle.
Changing the colours. I this nalbinding stitch type the colours do not 'spread' over several stitches.



Tällä pyörättäen piston versio II:lla tulee paksut ja muhkeat sukat. Lapsen toivomat värit löytyivät tosin Novitan Nallesta, joka on minun makuuni turhan ohutta neulakinnastekniikkaan, joten tuossa edellisen rivin linkissä esitetyn 2+p+2 -version (2 jää peukalolle, 1 poim. takakautta, vielä 2 poim neulalle) sijasta käytin mustalla langalla versiota 3+p+2, ja pinkillä langalla 3+p+3, koska pinkki lanka oli ohuempaa :o !

This nalbinding stitch type, Turning Stitch version II, gives thick and lush socks. Though, the wish colours of my kid were available in Novita Nalle yarn, which is fairly too thin to my taste, regarding nalbinding, so instead of the version 2+t+2 (2 loops stay around thumb, 1 picked up from back to front ('turned'), 2 more loops picked onto the needle) shown in the link above, I used 3+t+2 with black yarn, and 3+t+3 with pink one, because the pink one was thinner :o !




#63

Kirkkokintaat - Church Mittens

Kirjoissa on mainintoja neulakinnastekniikalla tehdyistä, värikkäästi koristelluista kirkkokintaista tai sulhaskintaista, erityisesti Etelä-Karjalan alueelta.

Decorated church mittens or groom's mittens made in nalbinding, especially from South Carelian Finland, are mentioned in quite a many books. In English at the bottom of the page.

Kirkkokintaat tai sulhaskintaat.
Church mittens or Groom's mittens.



Kirkkokintaiden / sulhaskintaiden ranneke.
Cuff in the Church mittens or Groom's mittens.

 

Kirkkokintaiden / sulhaskintaiden tupsut.
Tassels in the Church mittens or Groom's mittens.



Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa on esillä vanha, koristeltu kinnaspari, jonka koristeluja olen näissä omissa kirkkokintaissani seurannut. Täysin samanlaiset koristelut eivät ole, sillä alkuperäiset kintaat olen nähnyt vain vitriinin lasin läpi ja näyttelytilan valaistus oli hämärä, kuten museoissa usein.
Alkuperäisissä kintaissa käytetty neulakinnastekniikka jäi arvoitukseksi, sillä en onnistunut saamaan niin hyviä ja tarkkoja valokuvia, en salamalla enkä ilman, että kintaiden pintarakenteen olisi erottanut riittävän selvästi. Todennäköisesti tekniikka kuitenkin on suomeksi, mutta sitä en pysty arvailemaan, olisiko kyseessä suomeksi 2+2 vai kenties suomeksi 2+3 vai jokin muu pujottelutapa. Näyttää siltä, että alkuperäisissä kintaissa olisi käytetty kahta eripaksuista valkoista lankaa: ranteesta sormiin paksumpaa - selkeästi paksumpaa kuin tämä minun käyttämäni -  ja varsinaisessa rannekeosuudessa ohuempaa.

Koristelut on alkuperäisissä kintaissa tehty punaisella ja sinivihreällä langalla. Tosin saattaa olla, että salamavalo vääristi langan väriä. Punaista lankaa on kahta paksuutta, 'tavallista' ja ohutta, ja vihreää vain ohutta. Punaista lankaa on myös kahta eri sävyä: rusehtavaa punaista ja puhtaampaa punaista, ikään kuin rusehtavanpunainen lanka olisi loppunut kesken ja työ olisi viimeistelty toisella punaisella. Aivan kintaansuun reunassa oleviin ensimmäisiin kahteen koristeraitaan on käytetty ohuempaa punaista (ja vihreää) ja keskellä oleviin pitkiin siksakkikuvioihin on käytetty paksumpaa punaista (ja ohutta vihreää). Minulla kuitenkin oli vain yhtä vahvuutta lankaa, ja käyttämäni lanka olikin hieman liian paksua erityisesti kintaanreunan pieniin siksakkikuvioihin. Ottamieni valokuvien perusteella en myöskään päässyt täyteen varmuuteen siitä, millä tavalla reunasta laskien toiset pienet siksakkikuviot ja vaakaviivat on alkuperäisissä kintaissa tehty.

Omissa kirkkokintaissani käytin Villa Laurilan 3-säikeistä suomenlammaslankaa. Olisin mieluummin käyttänyt 4-säikeistä, mutta sitä minulla oli vanhasta erästä jäljellä liian vähän. Langan ohuudesta johtuen valitisin pistoksi suomeksi 2+3 eli kaksi silmukkaa jää peukalolle ja kolme poimitaan takaa neulalle.

Kintaisiin valitsin suomalaisissa neulakintaissa tyypillisen kulmikkaan kärjen. Aloitusketjuun neuloin 32 silmukkaa, ja levensin kintaita kummassakin reunassa yhdellä silmukalla (kaksi silmukkaa siis joka kerroksella) seuraavien 11 kerroksen ajan (yht. 84 silmukkaa). Seuraavilla kahdella kerroksella (12. ja 13.) en lisännyt silmukoita, ja peukaloaukon jälkeen lisäsin silmukoita taas kahdella kerroksella (14. ja 15.). Sen jälkeen lisäsin silmukoita rannekkeessa vain joka toisella kerroksella, ja viimeisellä kerroksella (24.) silmukoita oli yhteensä 96. Myös peukalosta päätin tehdä kulmikaskärkisen, kuten eräs Joutsenosta kotoisin oleva kintaantekijä kertoi aina tekevänsä.

Valmiit kintaat pesin ja samalla huovutin niitä hieman pienemmiksi ennen koristelua. Sitten tuli yllätys. Yhtäkkiä minulla kellui pesuvedessä kaksi samanparista kinnasta! Kun kääntelin kintaita, toinen kinnas oli selvästi vasemman käden kinnas, mutta toista, oikean käden kinnasta, piti väännellä, käännellä ja asetella, että sain sen taipumaan jälleen oikean käden kintaaksi.

Olen havainnut tämän kiertymisilmiön pesussa ennenkin, mutta pyöreäkärkisissä kintaissa se ei juurikaan haittaa, enkä ole siihen kovin paljon kiinnittänyt huomiota. Kintaat kiertyivät samaan suuntaan, eli kummassakin peukalo (ja reunan päättelykohta) siirtyi alkuperäiseltä paikaltaan enemmän oikealle (kun kintaita katsotaan kädessä ollessa), ja epäilen kiertymisen johtuvan suomalaisesta pistosta. Vasemman käden kintaan peukalo halusi siirtyä reunasta keskemmälle kämmentä, ja oikean käden peukalo puolestaan halusi kiivaasti pyörähtää kämmenselän puolelle. Vasen kinnas oli helpompi asetella aloilleen, mutta oikeanpuoleisen kintaan kärjestä (ja myös peukalonkärjestä) huomaa, että kinnas on edelleen hieman kiertynyt. Kintaansuissa reunan päättelykohta on siirtynyt alkuperäiseltä paikaltaan noin 3 - 4 cm oikealle. Näissä kintaissa silmukoiden lukumäärä oli suurehko (96), joten kiertyminenkin todennäköisesti on ollut voimakkaampaa kuin jos silmukoita olisi ollut vähemmän.

Ratkaisu a
Käytän jatkossa valmiiksi pestyä lankaa enkä huovuta ;)

Ratkaisu b
Teen vain pyöreäkärkisiä kintaita :)

Ratkaisu c
Teen kulmikaskärkisistä kintaista eripariset, jolloin ne pesun ja huovutuksen jälkeen toivottavasti ovat samanpariset ;)

Jälkimmäisessä tapauksessa hmm... vasemmanpuoleisen kintaan peukalo pitäisi tehdä taitereunasta kolme neljä silmukkaa enemmän kämmenselän puolelle, ja oikeanpuoleisen vastaavasti taitereunasta kolme neljä silmukkaa enemmän kämmenen puolelle. Myös reunan päättelykohdan siirtyminen pitäisi huomioida hmm... vasemmassa kintaassa päättelykohta pitäisi siis olla lähempänä peukaloa, ja oikeassa kintaassa lähempänä pikkusormea (kämmenpuolelta katsottaessa). Just. Taidan valita vaihtoehdon b ;)

In English

In South Carelian Museum in Lappeenranta (in southeastern Finland) there is an old, decorated pair of mittens made in nalbinding, the decorations of which I kept in mind while decorating my own church mittens. The decorations are, though, not exactly alike, since I have seen the original mittens only through a glass vitrine, and the lighting in the room was dim - as usually in museums.

The nalbinding stitch type used in the original mittens remains as a secret to me, since I did not manage to get photos good and sharp enough through the glass, not with the flash nor without the flash, and I wasn't able to distinguish the surface structure closely enough. Probably the stitch is Finnish Stitch, but whether it is Finnish Stitch 2+2 (UUOO/UUOOO) or Finnish Stitch 2+3 (UUOOO/UUUOOO), or some other stitch type, that's something I cannot begin to guess. It seems that the original mittens were made of two different strenghts of white yarn: From wrist to finger tips the yarn is thicker - somewhat thicker than the yarn I used -  and in the cuff the yarn is thinner.

The decorations are made in red and bluish green in the original mittens. Though, it is possible that the flash distorted the colour. There are two strenghts of red yarn, 'ordinary' and thin, and only thin green. There are also two shades or red yarn: One is brownish red, and the other more pure red, almost as if the maker had run out of brownish red yarn and finished the work with another red yarn. At the very edge of the cuff there are two rows of small zig zag decorations which are made in both thin red and green yarns, and in the middle, the longer zig zag figures in which the maker has used thicker red and thinner green. I only had one strength of yarn available, however, so my yarn was a bit too thick especially for the small zig zag figures at the edge. Also, based on the photos I took at the museum, I wasn't unfortunately fully certain of how the small zig zags and horizontal lines were made.

In my own church mittens I used Villa Laurila's 3-plied Finnish Sheep breed yarn. I would rather have used 4-plied, but I didn't have enough of that. Due to yarn thickness (thinness) I decided to use Finnish Stitch 2+3 (UUOOO/UUUOOO F2) in which two loops remain wrapped around thumb, and three loops are picked up onto the needle behind the thumb.

For my mittens I chose to make a square-shaped top which is rather typical in old Finnish nalbound mittens. The foundation chain was 32 stitches long, and I increased two stitches in each row (one in each side) for the next 11 rows (total 84 stitches). For the next two rows (12th and 13th) I did not increase, and after thumb opening I increased in two rows (14th and 15th). After that, in the cuff part, I only increased in every second row, and in the final row (24th) I had 96 stitches. I chose the square-shaped for the thumb, too, like one of the older local nalbinders I met told me she always makes.

I washed and at the same time fulled the mittens a bit before decorating them. Then I got a surpise. Suddenly I had two same-hand mittens floating in the washing water! When I examined the mitts, one of them quite clearly was a left hand mitten, but the other one, right hand mitt, I really had to turn, twist and even batter in order to make it settle into a right hand mitten again.

I have noticed this twisting phenomenon earlier, but in round-topped mittens it doesn't really matter, and I haven't paid much attention to it. Both mittens twisted into same direction, ie. both thumbs (and the point where I finished at the edge) moved from their original setting more to right (if you wear the mitts in your hands), and I suspect the stitch type, Finnish Stitch, is the reason to this twisting. In the left mitten the thumb wanted to move from the edge more towards the middle of palm, and in the right mitten the thumb desperately seeked to slipping around the edge to the back of the palm. It was rather easy to set the left mitten in shape, but in the right mitten you can see the mitten is still twisted if you look at the top corners, and the thumb top which also twisted. The place where I finished the mitts at the cuff edge, that place also moved in both mittens, about 3 to 4 cm (ab. 1 to 1.5 inches) to the right. The stitch count was rather high (96) in these mittens, so probably that also added to stronger twisting. With smaller stitch count the twisting had perhaps been less.

Solution a
I will only use readily washed yarn, and not felt my projects ;)

Solution b
I will only make mitts with round tops :)

Solution c
I will make my square-topped mitts not symmetrical but asymmetrical, so that after washing and fulling they, hopefully, will turn into symmetry ;)
Oh well, I think I will choose b ;)





#62

Täpliä - Spotted nalbinding mitts

Toini-Inkeri Kaukosen artikkelissa (1960) on kuva täplikkäistä neulakintaista 1930-luvulta Kontiolahdelta Joensuun läheltä.

In Toini-Inkeri Kaukonen's article (1960) there is a photo of spotted, black and white, nalbound mittens, from Kontiolahti, near Joensuu (Finland), from 1930's. In English at the bottom.


Täplikkäät neulakintaat
Spotted nalbound mittens



Täplikkäät neulakintaat, yksityiskohta
Spotted nalbound mittens, detail

Omista testikintaistani ei tullut aivan samanlaisia kuin alkuperäisistä Kontiolahden neulakintaista. Käyttämäni lanka, Villa Laurilan nelisäikeinen suomenlammashahtuva, oli tähän tarkoitukseen ja tekniikkaan turhan paksua, joten rivikorkeus ja sen aiheuttama vinous tuotti päänvaivaa sekä peukaloiden aloituksessa ja lopetuksessa että kintaankärjissä ja -suissa. Haastavaa oli myös se, että luonnonmusta lanka oli selvästi paksumpaa kuin valkoinen, vaikka ne olivatkin samaa lankaa ja ostettu samaan aikaan! Valkoisiin silmukoihin piti jättää lankakaarten väliin enemmän väljyyttä kuin mustiin, jotta kerroksen korkeus olisi säilynyt samana. Valmiissa kintaissa lankojen eroa ei pesun ja pienen kutistuksen jälkeen enää huomaa.

Alkuperäisissä Kontiolahden täpläkintaissa myös peukaloon on neulottu täpliä, ja minäkin kokeilin sitä, mutta langan paksuudesta johtuen lopputulos ei ollut hyvä, joten leikkasin aloittamani peukalon irti ja päätin tehdä kintaisiin yksiväriset peukalot. Alkuperäiset neulakintaat on valokuvan perusteella mielestäni neulottu venäjäksi kuudella langalla (2+2+2), ja tätä pujottelutapaa käytin minäkin omissa täpläkintaissani. Alkuperäisissä kintaissa täpliä on viisi per kerros, ja yhden täplän leveys on noin 13 silmukkaa (kuva on pieni ja epätarkka), paitsi kämmenosassa ja peukalossa vähemmän. Minunkin kintaissani täpliä on viisi kerroksellaan, mutta yhden täplän leveys on vain yhdeksän silmukkaa.

Värinvaihto olisi todennäköisesti kannattanut tehdä niin, että edellisen kerroksen valkoisen täplän 1. silmukan kohdalle olisi vielä tehty valkoinen silmukka, ja lanka vaihdettu mustaksi vasta sitten. Vastaavasti edelliskerroksen mustan täplän 1. silmukan kohdalle vielä yksi musta silmukka, ja sen jälkeen langanvaihto valkoiseen.

Kokeilin kintaiden neulomista ensin peukaloa apuna käyttäen, kuten yleensäkin työskentelen. Täplistä ei kuitenkaan tullut samanlaisia 'tähtimäisiä', kuten alkuperäisissä kintaissa, vaan pikemminkin ne muistuttivat lentäviä lintuja ;) . Seuraavaksi kokeilin tasona työskentelemistä, ilman peukalosilmukoita, mutta myöskään työtapa, jossa neula pujotellaan kaikkien lankojen ali ja yli (meno- ja paluusuunta samalla pujotuksella), ei synnyttänyt 'tähtiä'. Tähtiä sain vasta pujottelemalla neulan ensin menosuuntaan, vetämällä langan kokonaan läpi, pujottelemalla neulan paluusuuntaa ja vetämällä langan kokonaan läpi.

Peukalosilmukoita apuna käyttäen olisin voinut pitää odottavan värin etusormella koko ajan, ja poimia sen mukaan kuhunkin silmukkaan piston puolivälin jälkeen. Tasona työskennellessä päädyin jättämään odottavan värin nurjalle, ja pujottelemaan sen työn nurjan puolen silmukoihin aina värinvaihdon yhteydessä.

Väriä vaihtaessa jätin viimeisen silmukan kesken (pujotin vain ali-yli-ali-käännös-yli), ja työnsin neulan nurjalle. Pujotin vuoroaan odottaneen värin nurjan puolen silmukoihin piiloon, ja tein tällä värillä silmukan loppuun (-ali-yli).

Kaukosen artikkelissa mainitaan, että täplikkäitä kintaita on valmistettu Karjalassa paikoitellen, ja että niitä varten kehrättiin ja kerrattiin lanka täplikkääksi. Kontiolahden täpläkintaiden kuvatekstissä sanotaan, että ko. kintaiden lanka olisi juuri tällaista täplikkääksi kehrättyä ja kerrattua. En ole koskaan kehrännyt, mutta epäilen, olisiko itse kehräten mahdollista saada aikaan lankaa, jossa värit vaihtuisivat niin täsmällisin välein kuin alkuperäisissä Kontiolahden täpläkintaissa. Museoviraston keruuarkistossa on myös mustavalkoisten täpläkintaiden alku, jossa on pikkuruiset solmut jokaisen värinvaihdon kohdassa.

***
In English

My spotted mittens did not turn out exactly like the original Kontiolahti spotted mittens. The yarn I  used, a thick single ply 100 % Finnish Sheep breed wool from Villa Laurila, was bit too thick for this purpose and for the nalbinding stitch I used, so the high rows and the resulted obliqueness was a bit of a nuisance when starting and finishing thumbs, and mitten tops and wrists. Another challenge was that the natural black yarn was clearly thicker than the white one although they were same yarn, and bought at the same time! White stitches needed more air around the loop arches than the black ones in order to keep the row height even. In the finished, washed and slightly fulled mittens the difference is not noticeable.

In the original Kontiolahti spotted mittens also the thumbs are spotted, and I tried that, too, but since my yarn was too thick, the result did not look good. I cut off the thumb I had started, and decided to make thumbs all black instead. Based on the photo of the original spotted mittens I think they were nalbound in Russian Stitch UUOOUU/OOUUOOO, and that's the stitch I used in my spotted mittens, too. In the original mittens there are five spots in each row, and one spot consists of about 13 stitches (the photo is tiny and bit blurry), except in the palm and thumbs (less). In my mittens, too, there are five spots per row, but each spot is only nine stitches wide.

Change of colours should have probably been best done so that above the 1st stitch of white spot (in previous row) one white stitch, and then change colours. Similarly one black stitch onto 1st stitch of black spot (in previous row), and then change colours.

First I tried to nalbind like I usually do, ie with some of the loops wrapped around my thumb. The spots did not become star-like like in the original mittens, however, but they resembled more flying birds ;) . Then I tried to work without thumb loops, flat, and insert the needle through all the loops before pulling the needle out, but that did not give me stars either. Finally I got my star-like figures when I inserted the needle under-over-under, pulled the needle and yarn all the way through, returned with the needle over-under-over, and pulled the needle and yarn through again.

If I had been able to use thumb loops, I could have kept the "waiting colour" on my forefinger all the time, and picked it up in the middlish of each stitch. As I had to work flat, I ended up leaving the waiting colour in reverse side of the mitten, and hide it into the loops each time I changed colours.

When changing colours, I did not finish the stitch, but only inserted needle under-over-under-turn needle-over, and left the needle in the reverse side. Then I hid the waiting colour into the loops in the reverse side, and used that colour to finish the stitch (-under-over).

Kaukonen mentions in her article (1960) that spotted mittens were nalbound in some areas in Carelia, and that yarn was spinned and plied spotted for such mittens. In the text below the photo of the Kontiolahti spotted mittens it says those mittens were made of such spotted yarn. I have never spinned yarn myself, but I do suspect if it was possible to attain yarn with changes of colour in such precise distances as in the original Kontiolahti spotted mitts. Besides, there is an unfinished spotted mitten in the archives of Finnish National Board of Antiquities, a spotted mitten with a tiny knot in each colour change.


#61