maanantai 6. joulukuuta 2010

Elämänpuu ja 8-sakarainen tähti - Tree of Life, and 8-pointed star

Ta-daa! Ensimmäiset testikappaleet neulakintaita miesten kokoa valmistuivat toissapäivänä.


Vihjeitä kintaankaavan kokoon katselin Berit Westmanin kirjasta (Nålbindning - 12 varianter) sekä miespuolisten koehenkilöiden käsistä otetuista mitoista ;) . Lopullinen koko on ihan arvoitus. Kintaansuiden koristeessa on haettu ajatusta Tuukkalan toisista kintaista (1200-l.).
My first mittens in men's size are finished! I got some ideas to the pattern/size from Berit Westman's book (Nålbindning - 12 varianter), but also from measures I took from male test persons' hands ;) . The decoration at the mitten cuff reminds a bit one of the two Tuukkala mittens, from 13th century.


Kintaansuiden sisäpuolella on toisessa kintaassa elämänpuu ja toisessa kahdeksansakarainen tähti ympyrän sisällä. Molemmat vanhoja mm. onnen symboleita, ja molempia näkee erilaisina versioina mm. vanhoissa kirjonta- ja neulemalleissa.
Inside the mitten cuff there is the tree of life in one mitten, and an 8-pointed star in the other. Both old symbols of good luck, among others, and different versions of both of them are common decorations in old embroidery and knitting patterns.


Voisin muuten väittää, että miesten käsien kokoerot ovat suuremmat kuin naisten. Käsien leveydessä ja sormien pituudessa oli merkittävää vaihtelua, eikä sormien pituutta voinut suhteuttaa käden leveyteen, eikä aina edes henkilön pituuteen. Oli pitkää ja kapeaa, pitkää ja leveää, ja lyhyttä ja leveää. Yhden koon kinnas miehille tuskin olisi mahdollinen. Omalla käden mallilla tehty naistenkoon kinnas sen sijaan tuntui kahdeksan koehenkilön otoksen perusteella sopivan useimmille: Yksi olisi tarvinnut hieman pitemmän sormiosan, ja kaksi vastaavasti lyhyemmän, mutta kintaan leveys sopi kaikille.

Elämänpuu. Tree of Life.

It seems to me that men have bigger differences in their hand sizes than females. Among my test persons there were significant differences in both hand width and length of fingers. Some had long fingers and wide hands, some long fingers and narrow hands, and some short fingers and wide hands. One of the mittens made to fit my hand, on the other hand, fitted to several persons. One would have needed longer finger part, and two ones shorter, but the width suited for all.

Kahdeksansakarainen tähti ympyrän sisällä. An 8-pointed star in a circle.

Lanka jälleen Villa Laurilasta, 100 % suomenlammasta 140 tex * 4, luonnonmusta. Valkoinen huivilankalanka myös Villa Laurilasta, 100 % suomenlammasta, 140 tex * 1, luonnonvalkoinen. Tekniikkana pyöräyttäen, versio II.
Yarn, once again, from Villa Laurila, 100 % Finnish Sheep 140 tex * 4, natural black. White scarf yarn also from Villa Laurila, 100 % Finnish Sheep, 140 tex * 1, natural white. Turning Stitch, version II.


# 48

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Hansenin koodi - Hansen's Notation

Neulakinnastekniikoiden merkitsemiseen on kehitelty useampiakin tapoja, mutta toistaiseksi käyttökelpoisin on Egon Hansenin koodi.

Different persons have developed ways to write down nalbinding techniques, but so far the most useful one seems to be Egon Hansen's Notation.


Yläkuvassa on venäjäksi 2+2+2 neulottu malli, Hansenin koodilla UUOOUU/OOUUOOO. Kuvassa uloimmainen lanka oikealla lähtee silmukkarivin oikeassa reunassa alhaalla ensin 2 langan ali (UU), sitten 2 langan yli (OO), ja vielä 2 langan ali (UU). Sitten langan suunta kääntyy (/), ja lanka kulkee 2 langan yli (OO), ja 2 langan ali (UU), 2 langan yli (OO), ja lopuksi risteää vielä itsensä yli (O).

In photo above, Russian Stitch 2+2+2, ie UUOOUU/OOUUOOO per Hansen. The loop on the far right goes first, at the bottom of the row, under 2 yarns (UU), then over 2 yarns (OO), and again under 2 yarns (UU). Then the direction of the yarn changes (/), and on the top of the row the yarn goes over 2 yarns (OO), under 2 yarns (UU), then over 2 yarns (OO), and finally crosses itself (O).
Kyseisessä pistossa neula alittaa/ylittää kolme "lankaa tai lankaryhmää" kääntymiskohdan molemmin puolin, joten tekniikka on ns. kolmevaiheista eli venäjäksi neulottua, ja koska piston alussa neula kulkee ensin kahden (2) langan ali, sitten kahden (2) langan yli, ja vielä kahden (2) langan ali, tekniikka on venäjäksi 2+2+2, tai Hansenin koodilla UUOOUU/OOUUOOO.

Kun peukalo on kiinni työssä, pujottelutavan "venäjäksi 2+2+2" voi ajatella niin, että peukalon ympärille jää 2 peukalosilmukkaa (joita ei poimita), neulalle poimitaan ensin 2 silmukkaa tavalliseen tapaan ja sitten vielä 2 silmukkaa takakautta.

Samalla periaatteella neulotaan muutkin venäläisen piston versiot. Kun muistaa, että numeroparin ensimmäinen luku tarkoittaa peukalon ympärille jääviä silmukoita, ja keskimmäinen luku neulalle "tavalliseen tapaan" poimittavia silmukoita, ja viimeinen luku neulalle "takakautta" poimittavia pikkusilmukoita, pujottelutekniikoita on helpompi hahmottaa.

Hansenin koodi kertoo tiivistetysti, millä tavalla langat kulkevat toistensa ali-yli, mutta kintaita kyllä pystyy neulomaan ilman Hanseniakin ;)

Hansen's Notation definitely is not necessary for making mittens successfully ;)

***

Alla kuvassa myös suomeksi 2+2 neulottu malli, Hansenin koodilla UUOO/UUOOO.

Below Finnish Stitch 2+2, UUOO/UUOOO.



perjantai 15. lokakuuta 2010

Taitaja työssä - Aili's skillful nalbinding

Tapasin Aili Kurosen syyskuussa 2010, ja uudelleen pari viikkoa myöhemmin. Jälkimmäisellä kerralla otimme Ailin kanssa muutaman videon hänen työskentelystään.
Tällä videolla Aili neuloo venäjäksi 2+2+2. (Kuvaa klikkaamalla aukeaa linkki Youtubeen)

On this video Aili is nalbinding the so called Russian Stitch. (Clicking the pic will open a link to Youtube).




Aili Kuronen sai opin neulakintaiden tekoon mummoltaan Rautjärvellä 1930-luvun lopulla. Mummo opetti neulomaan suomeksi 2+2, ja myöhemmin 1950-luvun alussa Aili oppi apeltaan venäjäksi neulomisen. Muitakin pujottelutapoja Aili on ehtinyt opetella 70-vuotisen neulakinnasuransa aikana.

I met Aili Kuronen in September 2010, and again two weeks later. In the latter visit we made a few videos on Aili's nalbinding.

Aili learnt the art of nalbinding from her grandmother in Rautjärvi (Finland) in the end of 1930's. Grandmother taught her the so called Finnish Stitch (UUOO/UUOOO F2), and later on, in the early 1950's Aili's father-in-law taught her the so called Russian Stitch (UUOOUU/OOUUOOO F2). She has learnt other stitches as well in her nalbinding career.

Youtubessa on kaikkiaan seitsemän videota Ailin työskentelystä: Kolme suomalaisesta ja neljä venäläisestä pistosta, ja lisäksi kaksi erilaista tapaa langan jatkamiseen.


On Youtube there are total seven videos on Aili's nalbinding: Three on Finnish and four on Russian Stitch, and in addition two different ways to join a new piece of thread.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Opissa "kinnasmummuilla"

Syyskuun alussa kävin kolmen kokeneemman neulakinnasosaajan luona, ihan tässä lähialueella, rajan tuntumassa Etelä-Karjalassa. Kaikki olivat oppineet neulakinnastekniikan äidiltään tai mummoltaan 1930-luvulla eli ovat neuloneet kintaita yli 70 vuotta.

Tekstiin alemmas on upotettu muutama videolinkki.


Kuvaa klikkaamalla aukeaa youtubeen vievä linkki.

Kaikkea mielenkiintoista näinkin :) !


Neljännenkin rouvan luona kävin. Hän oli nuorempi kuin edelliset ja opetellut Joutsenossa 70-luvulla koulussa neulomaan kintaita, ja muisteli sen jälkeen tehneensä vielä kahdet. Hauska sattuma oli, että käsityön opettaja oli sama kuin minullakin hieman myöhemmin, ja Joutsenon perinnekäsityötä revinnäistäkin olimme molemmat koulussa ommelleet. Hän ei enää muistanut neulakintaiden tekotapaa, mutta oli säilyttänyt ensimmäiset tekemänsä kintaat. Neuloksen tiiviydestä voisin arvella, että silmukat on tehty peukalon päällä. Tekniikkana oli suomeksi 2+2 F1. Kintaiden muoto melko kulmikas kärjestä, peukalo pyöreäkärkinen, ja kintaansuuhun oli virkattu erivärisellä langalla pari kerrosta.

Sitten näihin kokeneempiin osaajiin... :)

Ensimmäinen rouva oli oppinut Savitaipaleella 1930-luvulla neulomaan kintaita suomeksi 1+3 F1 (video), peukalon päällä, eikä hän ollut koskaan muulla tavalla neulakintaita tehnytkään. Viimeisestä kinnasparista tosin on ehtinyt kulua jo 20 vuotta, mutta hän on sen jälkeenkin näyttänyt tekniikkaa muille. Piston lopussa peukalosilmukka pudotetaan pois, kiristetään uusi peukalosilmukka, ja peukalon takaa poimitaan neulalle kolme silmukkaa. Omien työtapojensa lisäksi rouva no 1 näytti keskeneräiset kintaat, jotka oli saanut tuttavaltaan. Kintaiden alkuperäinen tekijä oli jo ehtinyt kuolla. Näissä toisissa kintaissa tekniikkana oli suomeksi 2+3 F2, mutta tekotavasta ei tarkemmin ole tietoa. Rouva no 1 teki omien kintaidensa kärjestä "käden muotoisen", ts. aloituspötkö oli lyhyehkö, ja sivuilla lisättiin silmukoita reilummin, jotta muodosta tulisi kaartuvampi. Peukalo oli pyöreäkärkinen, ja se aloitettiin peukaloaukon ranteenpuoleisesta reunasta. Tuttavan keskeneräiset kintaat sen sijaan olivat erittäin kulmikkaat ja tasaleveät, ja niistä puuttui peukalo.

*

Toinen rouva oli saanut kinnasopin 1930-luvulla Rautjärvellä . Hän oli ensin oppinut kotonaan suomeksi 2+2 F2, ja myöhemmin venäjäksi 2+2+2 F2, ja lisäksi hän osasi muitakin tekniikoita. Rouva no 2 näytti monia työtapojaan ja yksityiskohtia, mm. aloitus, langan jatkaminen, peukalon aloitus, pyöreä aloitus, kääntyminen, sekä valmistamiaan töitä. Hänen tapansa neuloa sekä suomeksi 2+2 että venäjäksi olivat erilaisia kuin mitä tähän asti olin nähnyt tai kuullut.

Pääsisipä joskus museoviraston keruuarkistoon oikein ajan kanssa lukemaan 1957 kyselyn vastaukset läpi! Tiedä mitä aarteita sieltä vielä löytyisi. Tosin pelkät sanalliset kuvaukset työtavoista saattavat olla hepreaa tai muuten monitulkintaisia, mistä Leinosen graduun (2000) sisällytetyissä siteerauksissa on hyviä esimerkkejä.

Rouva no 2:n tavalla suomeksi 2+2 neulottaessa (video) peukalolta pudotetaan peukalosilmukka, kiristetään uusi peukalosilmukka, ja se toinen "peukalosilmukka" (kun 2+2) jätetään vapaasti oleilemaan peukalon taakse. Peukalolle siis jätetään yksi peukalosilmukka, peukalon takana toisesta "peukalosilmukasta" hypätään yli, ja neulalle poimitaan seuraavat kaksi (kun 2+2). Ihmettelin alkuun, että eikö se irtosilmukka ole tiellä, mutta nähtyäni voin vain todeta, että ei se ole ;) . Piston lopulla neula pujotetaan molempien peukalosilmukoiden läpi, myös sen irtosilmukan.

Venäjäksi 2+2+2 neulominen sujui niin sulavasti ja nopealiikkeisesti, viuh vauh, että minun piti useaan kertaan pyytää hidastamaan, kun silmät ja ajatus eivät millään ehtineet mukaan ;) . Siis minullahan tietenkin oli oma neula ja lanka mukana ja tein samalla itsekin. Yritin ;) . Tässä rouva no 2 näytti yhdistävän peukalon päällä ja ilman peukaloa työskentelyn - tai minä vain olin jäykästi kuvitellut, että joko neulotaan peukalon päällä tai ilman peukaloa, siis ennen kuin näin, että niitä voi yhdistääkin. Piston lopussa uusi silmukka kiristetään peukalolle, sitten toinen ulompi (=toisiksi uusin) silmukka nostetaan peukalolle (peukalo työnnetään lankojen väliin, viuh), neula peukalon takana kahden silmukan ali, työ "käännetään" (vauh) ja peukalolta tipautetaan silmukat pois, ja loput tehdään työn etupuolelta pujotellen, periaatteessa ilman peukaloa, mutta kyllä ne silmukat siinä peukalonkärjelläkin käyvät pyörähtämässä. Lisäys 29.10.2010 videolinkki.

Rouva no 2 näytti minulle monien muiden asioiden lisäksi myös haahlaamisen (video). Sehän oli suorastaan epäilyttävän helppoa ;) ! Olin kuullut haahlaamisesta ja lukenut ohjeet, mutta en ollut koskaan tullut kokeilleeksi. Kannattaa kokeilla. Helppoa kuin mikä. Ja kätevää :)

*

Kolmas rouvakin oli opetellut neulakintaiden tekemisen 1930-luvulla, Joutsenossa. Hän näytti tekniikat suomeksi 2+3 F2, peukalon päällä, ja venäjäksi 2+2+2 F2, peukalon ja etusormen päällä.

Rouva no 3:n näyttämä suomalainen tekniikka (video) oli se, mitä olen kutsunut pudota ja poimi -tekniikaksi. Piston lopussa kaikki peukalosilmukat pudotetaan pois, uusi silmukka kiristetään "vapaasti" (ei peukalolle), kaksi viimeisintä silmukkaa nostetaan peukalolle (peukalo työnnetään lankojen väliin), ja peukalon takaa poimitaan neulalle kolme silmukkaa. Näppärästi rouva teki!

Venäläinen tapa 2+2+2 (video) tuotti jälleen yllätyksen! Aluksi tuntui, että miten tuosta saa mitään selvää, varsinaista aivojumppaa siis ;) , mutta kokeilun jälkeen tämä "perhostekniikka" vaikutti kätevältä. Piston lopussa kaikki silmukat pudotetaan pois peukalolta, uusi silmukka kiristetään "vapaasti" (ei peukalolle), ja kaksi viimeisintä silmukkaa nostetaan peukalolle (peukalo työnnetään lankojen väliin). Tähän saakka kuulostaa tutulta, eikö. Sitten nostetaan neulan avulla etusormelle seuraavat kaksi silmukkaa. Sanon rouva no 3:n tekniikkaa perhostekniikaksi, koska silmukat aukeavat sormille kuin perhosen siivet. Lopuksi poimitaan neulalle peukalon ja etusormen välistä kaksi silmukkaa, neulan suunta oikealta vasemmalle, ja työnnetään neula etusormella olevien lankojen läpi ja vielä peukalolla olevien lankojen läpi.

Kintaan malli rouva no 3:lla oli erittäin kulmikas, sillä aloituspötköstä tehdään käden levyinen eikä uusia silmukoita lisätä ennen kuin vähän ennen peukaloa - sanomattakin lienee selvää, että kaikki em. rouvat aloittivat kintaansa kärjeästä ;) - ja myös peukalosta tehdään erittäin kulmikas. Peukaloa kavennetaan joka kerroksella sivuilla yksi silmukka (venäjäksi neulotussa mallikintaassa peukalolla ei kerroksia ollut kuin kolme), ja sen jälkeen peukalo ommellaan umpeen. Peukalon rouva no 3 aloittaa peukaloaukon sormien puoleisesta reunasta (peukalonhangan puolelta).

*

Monta mielenkiintoista asiaa tuli nähtyä, ja olen ollut aivan innoissani näiden jokaisen käynnin jälkeen :) ! Niin paljon asioita, joita ei ole missään "kirjoissa ja kansissa"...

perjantai 21. toukokuuta 2010

Museoviraston arkistossa huhtikuussa

Huhtikuun lopulla pääsin käymään Nervanderinkatu 13:ssa - siis Museoviraston keruuarkistossa :) . Olin kyllä itsekin aikaisemmin ajatellut tai ehkä pikemminkin haaveillut, että siellä voisi joskus käydä, mutta nyt päädyin sinne sattuman kautta. Yritin selvittää erästä neulakinnastekniikkaan liittyvää asiaa, ja lopulta meilasin eräälle ihmiselle, joka kertoi olevansa menossa keruuarkistoon ja kysyi haluaisinko lähteä mukaan. Siis mitä, mukaan?! Juu-u, tottakai, minä minä minä MINÄ! ;) Lähtemistä edisti tieto, että osa arkistoista suljetaan vuoden ajaksi muuttoa varten.

Siellä sitten ihmeteltiin Museoviraston vuonna 1957 tekemän kyselyn "Missä vielä valmistetaan neulakintaita?" satoa. Tai pikemminkin osaa siitä. Laatikollisen neulakinnasnäytteitä tutkiminen vie yllättävän paljon aikaa - ja aika kului hämmästyttävän nopeasti ;) - ja paljon tutkittavaa jäi suuriin, harmaisiin, metallisiin arkistolaatikostoihin niputettuihin kyselyvastauksiin ja mallipalakirjekuoriin. Seuraavalla kerralla sitten ;)

Kun mallipalat aikoinaan on arkistoitu, ystävällinen arkistointihenkilö on asetellut mallipalat tukeville taustapahveille niin, että valmista neulepintaa näkyy mahdollisimman paljon. Tarkoittaa käytännössä sitä, että monesti se kaikkein kiinnostavin osa, eli keskeneräinen puoli, se viimeinen silmukka, josta langankulun helpoiten erottaa, onkin piilossa taustapahvia vasten! Joidenkin mallipalojen arkistointinumerot oli kauniisti käsin kirjailtu punaisella langalla valkoisille kangasnauhan pätkille :) . Ja joidenkin mallipalojen kauniisti käsinkirjaillut arkistointilaput oli ommeltu juuri sen kiinnostavimman kohdan eli työn viimeisen silmukan päälle! Tai pienen, viiden sentin pituisen mallipalan päälle oli ommeltu lapun lisäksi tai sijasta mallipalan mukana tullut neula! Turhautumisen hetkiä :)

Kyselyyn tulleiden vastausten mukana oli lukuisia neuloja, metallia ja puuta ainakin. Jotkut olivat lähettäneet puisen "mallineulan", joka ei selvästikään ollut käytetty vaan tarkoitettu vain karkeaksi havaintomalliksi ja osoittamaan neulan kulkua lankojen yli ja ali. Jotkut neulat olivat valtavan leveitä toisesta päästään, ja näytti kuin ne olisi tehty lusikan varresta, mutta ihmetytti miten sellainen neula mahtuu kulkemaan silmukoiden läpi. Neulojen joukossa oli melko tavallisen kokoisia, noin kymmensenttisiä, mutta myös varsin pitkiä neuloja.

Samalla reissulla kävin myös Kansallismuseon puolella katsomassa neulakinnasfragmentteja, Euran Luistarin, Tuukkalan ja Kaukolan fragmentit. Sellaisia pieniä, tummuneita kärppänöitähän ne :) . Kaukolan raidallinen kintaanjäänne yllätti pienuudellaan, vaikka olinkin aikaisemmin nähnyt sen valokuvassa viivoittimen vieressä. Alkuperäisen palasen lanka on huikean ohutta ja väriraidat kapeita - kenties em. seikat ovat hämänneet mittasuhteissa. Kooltaan Kaukolan fragmentti on noin 3 x 2 x 4 sormenleveyttä.