Etupistokirjontaa - Carelian embroidery

2012-05-27
Karjalaisista käspaikoista tuttua nurjatonta etupistokirjontaa sovellettuna neulakintaisiin. Lisää tekstiä kuvien jälkeen.

This type of embroidery was, and is still, used in the Carelian 'käspaikka' - ritual towels - in Finland. In English at the bottom.

Neulakintaat venäjäksi 1+2+1, karjalaista etupistokirjontaa
Nalbound mittens, Russian Stitch version, Reversible Double Running Stitch embroidery from Carelia



Neulakintaat, nurjaton etupistokirjonta
Nalbound mittens, Reversible Double Running Stitch embroidery



Neulakintaat, nurjatonta etupistokirjontaa.
Nalbound mittens, Reversible Double Running Stitch embroidery



Neulakintaat, nurjatonta etupistokirjontaa.
Nalbound mittens, reversible double running stitch embroidery



Lankana Pirtin Kehräämön Haukku, 50 % villaa, 50 % koirankarvaa. Neulakinnastekniikkana venäläinen pisto 1+2+1, jota on käytetty ainakin Kiteellä Pohjois-Karjalassa. Punainen lanka on Wollmeisen 100 % merinovillaa, värinä Vamp.

Langasta irtosi työskentelyn aikana aivan valtavasti karvaa, enkä uskaltanutkaan ottaa neulaan kovin pitkää pätkää kerrallaan, koska pelkäsin langan kuluvan olemattomiin. Pehmoiset kintaat näistä kuitenkin tuli!

Ranteissa kuvan yläreunasta alkaen: "isoja kanavarpaisia hienoilla koukkupolvilla", ja toisessa kuviossa "linnunsilmiä ja isoja kananvarpaisia". Mallit on otettu Theodor Schvindtin kirjasta Ompelu- ja nauhakoristeita (alkuperäinen painos vuodelta 1895), josta on otettu uusittu painos 1982. Kirjassa on aivan hykerryttäviä nimiä nurjattomilla etupistoilla kirjailluille kuvioille. Lintuihin on otettu mallia Aino Ollilan kirjasta Nurjaton etupistokirjonta eli luotoksittain kirjuttaminen (1951). Kuviot on tehty vapaalla kädellä, minkä huomaa vaikkapa siitä, että toinen tipusista on toista pulskempi. Peukalossa, on Schvindtin kirjasta kuvio, joka kuvassa on ylösalaisin kirjan kuvaan nähden, "linnunsilmiä härtsykkäin ja päinharavain kanssa".

Nurjatonta etupistokirjontaa on käytetty, ja käytetään, karjalan ortodoksiseen uskontoon kuuluvissa käspaikoissa, mutta myös mm. naisten puseronhelmoissa. Nurjattomalla etupistokirjonnalla koristettu käspaikka on samanlainen molemmin puolin, nurjaton. Etupistokirjontaan on yleensä käytetty punaista lankaa. Samanlaista nurjatonta etupistokirjontaa on käytetty myös monissa muissa maissa, mm. Venäjällä, Ukrainassa ja Intiassa.

In English
Yarn is Pirtin Kehräämö's Haukku, 50 % wool, 50 % dog hair. Nalbinding stitch I chose is one version of the so called Russian Stitch, UOOU/OUUOO F1, which has been used at least in Kitee (Finland, North Carelia). The red yarn is Wollmeise's 100 % merino yarn, colour Vamp.

While working and pulling the yarn through the loops again and again, there was an incredible amount of loose hair (dog hair, probably) dropping off, and I didn't dare to take a very long piece of yarn at a time to work with, because I was afraid the piece of yarn would wear out and vanish into the thin air in my hands while working. These mittens turned out to be very soft ones.

These figures have names. At the cuff, from the top of the photo: "Large chicken toes on fine/small bent knees", and the lower figure "bird eyes, and large chicken toes". I have chosen these figures from Theodor Schvindt's book (original print 1895; renewed reprint in 1982) about old Finnish embroidery models. The birds were chosen from Aino Ollila's book (1951), about reversible double stitch embroidery, although they are not an exact copy. I worked free hand which you can see if you look at my birds, for example. The one is plumper than the other. The figure on the thumb is also from Schvindt's book, though it is upside down compared to the book, "linnunsilmiä härtsykkäin ja päinharavaisten kanssa" - something along "bird eyes with härtsykkäs (no idea what they are!) and reversed small rakes".

In Finnish Carelia 'käspaikka' ritual towels are part of the Orthodox religion. The technique 'nurjaton etupistokirjonta' - reversible double running stitch or holbein stitch - is known also in Russia, Ukraine, and many other countries. The idea is to use the running stitches in a way which creates a reversible ritual towel, there is no 'wrong' side. In some older photos I found that these figures have also been used to decorated for example women's blouses, but I have not seen it used in mittens.


#66

Vanhaa ja uutta - Old and New

2012-05-23
Sain lahjoituksena edesmenneen joutsenolaisrouvan jäämistöstä tällaisen kintaanalun ja kuparineulan, vanhoja molemmat. Lisää tekstiä kuvien alapuolella.

I was given by a relative of a late woman in Joutseno (eastern Finland) this small nalbound mitten-to-be and a copper needle, both quite old. In English at the bottom.


Kintaanalku venäjäksi 2+3+3 ja kinnasneula, Joutseno
A beginning of a mitten UUOOOUUU/OOOUUUOOO, and a nalbinding needle,
from Joutseno, Finland

Tällaisena sain nämä
This is how the needle was sticked into the work

Kinnasneulan toinen puoli
The other side of the nalbinding needle

Reunasta on poimittu 3 silmukkaa
Connection stitch F3

 

Ensin "kahden ali"...
First "under two"...

Sitten "kolmen yli" (HUOM. seuraa neulan vasemmalla puolella olevaa lankaa)...
Then "over three" (NOTE. See the yarn on the left of the needle)...

Ja "kolmen ali"... (tämän jälkeen neulan suunta kääntyy)
And "under three"... (after this the direction of the needle changes towards 2 o'clock)

Kintaanalun toinen puoli
The other side of the mitten-to-be

Aivan kintaankärjessä on käytetty lankaa kaksinkertaisena
At the very tip the yarn has been folded double

Kintaanalun alakolmanneksessa on paikoitellen tasaisempia silmukoita kuin yläosassa: Kaksi eri tekijää.
At the lower half of the piece there are stitches that are more even than at the upper half: Two makers.

Sain hieman yllättäen lahjana tämän vanhan kuparineulan (pituus 10,8 mm, levein kohta 7 mm, paksuus 2 - 2,5 mm) sekä kintaanalun. Lahjoittaja ei tiedä onko kintaanalku hänen äitinsä tekemä (syntynyt 1920-luvulla), äidin siskon, vai kenties äidinäidin (en kysynyt tarkemmin, mutta oletettavasti syntynyt joko 1900- tai 1890-luvulla). Lahjoittaja ei muista äitinsä valmistaneen neulakintaita, mutta muistaa äidinäitinsä tehneen niitä. Tekijän tarkempi henkilöllisyys ei siis ole tiedossa, mutta tekijän voi joka tapauksessa olettaa olleen kotoisin rajan pinnasta Joutsenosta, Kaakkois-Suomesta.

Kintaanalkua on tehty vain muutama kerros, ja neulakinnastekniikkana on käytetty venäläisen pujottelutavan versiota 2+3+3 (UUOOOUUU/OOOUUUOOO), jota en muista aiemmin nähneeni mainittavan muualla - tämä siis otsikossa viitattu "uutta". Kiinnostavaa on myös, että kiinnityskohdassa on poimittu kolme reunasilmukkaa tavanomaisten yhden tai kahden sijasta.


Tätä kintaanalkua näyttää työstäneen kaksi eri henkilöä, toinen kokeneempi (tasaisia pistoja) ja toinen vielä opettelija (pistot epätasaisempia, työssä virheitä), joten on täysin mahdollista, että kolmen reunasilmukan kiinnitys on sekin opettelijan 'virhe'. Kintaanalku on paksu ja silmukat tiiviisti, joten en pikavilkaisulla pysty sanomaan, onko kolmen reunasilmukan kiinnitystä käytetty koko palassa vai vain osassa. Neulankärjellä lankoja sivuun vetämällä pystyy kuitenkin laskemaan, että pujottelutapaa 2+3+3 ovat joka tapauksessa käyttäneet sekä opettelija että kokeneempi tekijä. Aivan kintaan kärjessä on käytetty lankaa kaksinkertaisena, joten kärki on todella paksu ja tiivis.

Lanka on 4-säikeistä villaa, S-kerrattua, paksuudeksi arvioin noin 140 tex x 4. Kuparineula oli pistetty työn läpi molemmin puolin, ja neula ollut paikoillaan niin pitkään, että lanka on niistä kohdin värjäytynyt vihertäväksi.

Edit 2012-06-15:
Muuta asiaa etsiessäni huomasin, että Leinosen gradussa (2000, sivu 93) on mainittu joutsenolaisen haastateltavan kohdalla tämä pujottelutapa 2+3+3. Haastateltava oli oppinut tekniikan äidiltään, joka oli syntynyt Salmissa, Laatokan pohjoispuolella

Edit 2013-01-01
Suomenmuseotonline.fi -sivustoa selatessani huomasin, että eräällä sivulla mainittiin kintaan mukana olevan lapun, jossa kerrottiin valmistustapa. Kinnas on neulottu venäjäksi 2+2+3, ja kintaissa oleva paikkalappu 2+3+3. Kyseinen kinnas on peräisin Repolasta, Aunuksen Karjalasta. Repola sijaitsee Joensuusta hieman ylöspäin, Lieksan korkeudella, rajan pinnassa Venäjän puolella.


In English

I was given this old nalbinding needle made of copper (lenght 10.8 cm, widest part 7 mm, and thickness 2 - 2.5 mm), and a small unfinished piece of nalbinding, the top part of a mitten. The donor does not know whether this nalbinding piece was made by her mother (born in the 1920's), or her mother's sister, or her mother's mother (I didn't ask, but she was probably born in the 1900's or 1890's). The donor doesn't remember her own mother making nalbound mittens, but she does remember that her mother's mother nalbound them. Anyway, they all have lived in this same area, Joutseno, in southeastern Finland.

This top part of a mitten is only a few rows, and it is made in a version of the so called Russian Stitch, UUOOOUUU/OOOUUUOOO (2+3+3), which I don't remember having seen before - thus the "New" in the title, and what I find interesting, the connection stitch seems to be F3.

Though, this piece seems to have been made by two persons: one more skilful (very even stitches), and the other probably still learning (stitches not that even, and some mistakes), so the F3 could be the learner's 'mistake', too. The item is very thick and dense, so I am not able to check by a quick glance if it is F3 throughout the item, also in the stitches made by the more experienced nalbinder, or whether the more xperienced nalbinder has used F2. I am going to try to find that out, too, though. The stitch type is UUOOOUUU/OOOUUUOOO throughout the item, however, that much I was able to check by pulling the yarns aside with the needle tip. At the very tip of the mitten the maker has used doubled yarn, so the tip is even more thick and dense.

The yarn is 100 % wool, light gray, 4-plied, thickness probably similarish as in 140 tex x 4. The copper needle was sticked into the work, and had stayed in its place for such a long time that it had discoloured the wool greenish.

Edit 2012-06-15:
While searching for something else, I noticed that this type of nalbinding technique is actually mentioned in Ms Leinonen's Master's Thesis (2000, p. 93). One of the persons she interviewed, knew this technique. The interviewee lived in Joutseno, southcarelian Finland, and her mother, who taught her to nalbind, was born in Salmi, on the north side of Lake Ladoga.

Edit 2013-01-01
On the website suomenmuseotonline.fi I found a photo of a pairless nalbound mitten, and it said on the page that there was a piece of paper with the mitten, saying the mitten itself was made in Russian Stitch version 2+2+3, while the patch attached to fix the mitten was made in Russian Stitch version 2+3+3. The pairless mitten was from Repola, Olonets Carelia, ie in Russian Carelia, a bit north from (Finnish) city of Joensuu, on the same 'level' with (Finnish) city of Lieksa, just right across the border.