Täpliä - Spotted nalbinding mitts

Toini-Inkeri Kaukosen artikkelissa (1960) on kuva täplikkäistä neulakintaista 1930-luvulta Kontiolahdelta Joensuun läheltä.

In Toini-Inkeri Kaukonen's article (1960) there is a photo of spotted, black and white, nalbound mittens, from Kontiolahti, near Joensuu (Finland), from 1930's. In English at the bottom.


Täplikkäät neulakintaat
Spotted nalbound mittens



Täplikkäät neulakintaat, yksityiskohta
Spotted nalbound mittens, detail

Omista testikintaistani ei tullut aivan samanlaisia kuin alkuperäisistä Kontiolahden neulakintaista. Käyttämäni lanka, Villa Laurilan nelisäikeinen suomenlammashahtuva, oli tähän tarkoitukseen ja tekniikkaan turhan paksua, joten rivikorkeus ja sen aiheuttama vinous tuotti päänvaivaa sekä peukaloiden aloituksessa ja lopetuksessa että kintaankärjissä ja -suissa. Haastavaa oli myös se, että luonnonmusta lanka oli selvästi paksumpaa kuin valkoinen, vaikka ne olivatkin samaa lankaa ja ostettu samaan aikaan! Valkoisiin silmukoihin piti jättää lankakaarten väliin enemmän väljyyttä kuin mustiin, jotta kerroksen korkeus olisi säilynyt samana. Valmiissa kintaissa lankojen eroa ei pesun ja pienen kutistuksen jälkeen enää huomaa.

Alkuperäisissä Kontiolahden täpläkintaissa myös peukaloon on neulottu täpliä, ja minäkin kokeilin sitä, mutta langan paksuudesta johtuen lopputulos ei ollut hyvä, joten leikkasin aloittamani peukalon irti ja päätin tehdä kintaisiin yksiväriset peukalot. Alkuperäiset neulakintaat on valokuvan perusteella mielestäni neulottu venäjäksi kuudella langalla (2+2+2), ja tätä pujottelutapaa käytin minäkin omissa täpläkintaissani. Alkuperäisissä kintaissa täpliä on viisi per kerros, ja yhden täplän leveys on noin 13 silmukkaa (kuva on pieni ja epätarkka), paitsi kämmenosassa ja peukalossa vähemmän. Minunkin kintaissani täpliä on viisi kerroksellaan, mutta yhden täplän leveys on vain yhdeksän silmukkaa.

Värinvaihto olisi todennäköisesti kannattanut tehdä niin, että edellisen kerroksen valkoisen täplän 1. silmukan kohdalle olisi vielä tehty valkoinen silmukka, ja lanka vaihdettu mustaksi vasta sitten. Vastaavasti edelliskerroksen mustan täplän 1. silmukan kohdalle vielä yksi musta silmukka, ja sen jälkeen langanvaihto valkoiseen.

Kokeilin kintaiden neulomista ensin peukaloa apuna käyttäen, kuten yleensäkin työskentelen. Täplistä ei kuitenkaan tullut samanlaisia 'tähtimäisiä', kuten alkuperäisissä kintaissa, vaan pikemminkin ne muistuttivat lentäviä lintuja ;) . Seuraavaksi kokeilin tasona työskentelemistä, ilman peukalosilmukoita, mutta myöskään työtapa, jossa neula pujotellaan kaikkien lankojen ali ja yli (meno- ja paluusuunta samalla pujotuksella), ei synnyttänyt 'tähtiä'. Tähtiä sain vasta pujottelemalla neulan ensin menosuuntaan, vetämällä langan kokonaan läpi, pujottelemalla neulan paluusuuntaa ja vetämällä langan kokonaan läpi.

Peukalosilmukoita apuna käyttäen olisin voinut pitää odottavan värin etusormella koko ajan, ja poimia sen mukaan kuhunkin silmukkaan piston puolivälin jälkeen. Tasona työskennellessä päädyin jättämään odottavan värin nurjalle, ja pujottelemaan sen työn nurjan puolen silmukoihin aina värinvaihdon yhteydessä.

Väriä vaihtaessa jätin viimeisen silmukan kesken (pujotin vain ali-yli-ali-käännös-yli), ja työnsin neulan nurjalle. Pujotin vuoroaan odottaneen värin nurjan puolen silmukoihin piiloon, ja tein tällä värillä silmukan loppuun (-ali-yli).

Kaukosen artikkelissa mainitaan, että täplikkäitä kintaita on valmistettu Karjalassa paikoitellen, ja että niitä varten kehrättiin ja kerrattiin lanka täplikkääksi. Kontiolahden täpläkintaiden kuvatekstissä sanotaan, että ko. kintaiden lanka olisi juuri tällaista täplikkääksi kehrättyä ja kerrattua. En ole koskaan kehrännyt, mutta epäilen, olisiko itse kehräten mahdollista saada aikaan lankaa, jossa värit vaihtuisivat niin täsmällisin välein kuin alkuperäisissä Kontiolahden täpläkintaissa. Museoviraston keruuarkistossa on myös mustavalkoisten täpläkintaiden alku, jossa on pikkuruiset solmut jokaisen värinvaihdon kohdassa.

***
In English

My spotted mittens did not turn out exactly like the original Kontiolahti spotted mittens. The yarn I  used, a thick single ply 100 % Finnish Sheep breed wool from Villa Laurila, was bit too thick for this purpose and for the nalbinding stitch I used, so the high rows and the resulted obliqueness was a bit of a nuisance when starting and finishing thumbs, and mitten tops and wrists. Another challenge was that the natural black yarn was clearly thicker than the white one although they were same yarn, and bought at the same time! White stitches needed more air around the loop arches than the black ones in order to keep the row height even. In the finished, washed and slightly fulled mittens the difference is not noticeable.

In the original Kontiolahti spotted mittens also the thumbs are spotted, and I tried that, too, but since my yarn was too thick, the result did not look good. I cut off the thumb I had started, and decided to make thumbs all black instead. Based on the photo of the original spotted mittens I think they were nalbound in Russian Stitch UUOOUU/OOUUOOO, and that's the stitch I used in my spotted mittens, too. In the original mittens there are five spots in each row, and one spot consists of about 13 stitches (the photo is tiny and bit blurry), except in the palm and thumbs (less). In my mittens, too, there are five spots per row, but each spot is only nine stitches wide.

Change of colours should have probably been best done so that above the 1st stitch of white spot (in previous row) one white stitch, and then change colours. Similarly one black stitch onto 1st stitch of black spot (in previous row), and then change colours.

First I tried to nalbind like I usually do, ie with some of the loops wrapped around my thumb. The spots did not become star-like like in the original mittens, however, but they resembled more flying birds ;) . Then I tried to work without thumb loops, flat, and insert the needle through all the loops before pulling the needle out, but that did not give me stars either. Finally I got my star-like figures when I inserted the needle under-over-under, pulled the needle and yarn all the way through, returned with the needle over-under-over, and pulled the needle and yarn through again.

If I had been able to use thumb loops, I could have kept the "waiting colour" on my forefinger all the time, and picked it up in the middlish of each stitch. As I had to work flat, I ended up leaving the waiting colour in reverse side of the mitten, and hide it into the loops each time I changed colours.

When changing colours, I did not finish the stitch, but only inserted needle under-over-under-turn needle-over, and left the needle in the reverse side. Then I hid the waiting colour into the loops in the reverse side, and used that colour to finish the stitch (-under-over).

Kaukonen mentions in her article (1960) that spotted mittens were nalbound in some areas in Carelia, and that yarn was spinned and plied spotted for such mittens. In the text below the photo of the Kontiolahti spotted mittens it says those mittens were made of such spotted yarn. I have never spinned yarn myself, but I do suspect if it was possible to attain yarn with changes of colour in such precise distances as in the original Kontiolahti spotted mitts. Besides, there is an unfinished spotted mitten in the archives of Finnish National Board of Antiquities, a spotted mitten with a tiny knot in each colour change.


#61