Täpliä - Spotted nalbinding mitts

Toini-Inkeri Kaukosen artikkelissa (1960) on kuva täplikkäistä neulakintaista 1930-luvulta Kontiolahdelta Joensuun läheltä.

In Toini-Inkeri Kaukonen's article (1960) there is a photo of spotted, black and white, nalbound mittens, from Kontiolahti, near Joensuu (Finland), from 1930's. In English at the bottom.


Täplikkäät neulakintaat
Spotted nalbound mittens



Täplikkäät neulakintaat, yksityiskohta
Spotted nalbound mittens, detail

Omista testikintaistani ei tullut aivan samanlaisia kuin alkuperäisistä Kontiolahden neulakintaista. Käyttämäni lanka, Villa Laurilan nelisäikeinen suomenlammashahtuva, oli tähän tarkoitukseen ja tekniikkaan turhan paksua, joten rivikorkeus ja sen aiheuttama vinous tuotti päänvaivaa sekä peukaloiden aloituksessa ja lopetuksessa että kintaankärjissä ja -suissa. Haastavaa oli myös se, että luonnonmusta lanka oli selvästi paksumpaa kuin valkoinen, vaikka ne olivatkin samaa lankaa ja ostettu samaan aikaan! Valkoisiin silmukoihin piti jättää lankakaarten väliin enemmän väljyyttä kuin mustiin, jotta kerroksen korkeus olisi säilynyt samana. Valmiissa kintaissa lankojen eroa ei pesun ja pienen kutistuksen jälkeen enää huomaa.

Alkuperäisissä Kontiolahden täpläkintaissa myös peukaloon on neulottu täpliä, ja minäkin kokeilin sitä, mutta langan paksuudesta johtuen lopputulos ei ollut hyvä, joten leikkasin aloittamani peukalon irti ja päätin tehdä kintaisiin yksiväriset peukalot. Alkuperäiset neulakintaat on valokuvan perusteella mielestäni neulottu venäjäksi kuudella langalla (2+2+2), ja tätä pujottelutapaa käytin minäkin omissa täpläkintaissani. Alkuperäisissä kintaissa täpliä on viisi per kerros, ja yhden täplän leveys on noin 13 silmukkaa (kuva on pieni ja epätarkka), paitsi kämmenosassa ja peukalossa vähemmän. Minunkin kintaissani täpliä on viisi kerroksellaan, mutta yhden täplän leveys on vain yhdeksän silmukkaa.

Värinvaihto olisi todennäköisesti kannattanut tehdä niin, että edellisen kerroksen valkoisen täplän 1. silmukan kohdalle olisi vielä tehty valkoinen silmukka, ja lanka vaihdettu mustaksi vasta sitten. Vastaavasti edelliskerroksen mustan täplän 1. silmukan kohdalle vielä yksi musta silmukka, ja sen jälkeen langanvaihto valkoiseen.

Kokeilin kintaiden neulomista ensin peukaloa apuna käyttäen, kuten yleensäkin työskentelen. Täplistä ei kuitenkaan tullut samanlaisia 'tähtimäisiä', kuten alkuperäisissä kintaissa, vaan pikemminkin ne muistuttivat lentäviä lintuja ;) . Seuraavaksi kokeilin tasona työskentelemistä, ilman peukalosilmukoita, mutta myöskään työtapa, jossa neula pujotellaan kaikkien lankojen ali ja yli (meno- ja paluusuunta samalla pujotuksella), ei synnyttänyt 'tähtiä'. Tähtiä sain vasta pujottelemalla neulan ensin menosuuntaan, vetämällä langan kokonaan läpi, pujottelemalla neulan paluusuuntaa ja vetämällä langan kokonaan läpi.

Peukalosilmukoita apuna käyttäen olisin voinut pitää odottavan värin etusormella koko ajan, ja poimia sen mukaan kuhunkin silmukkaan piston puolivälin jälkeen. Tasona työskennellessä päädyin jättämään odottavan värin nurjalle, ja pujottelemaan sen työn nurjan puolen silmukoihin aina värinvaihdon yhteydessä.

Väriä vaihtaessa jätin viimeisen silmukan kesken (pujotin vain ali-yli-ali-käännös-yli), ja työnsin neulan nurjalle. Pujotin vuoroaan odottaneen värin nurjan puolen silmukoihin piiloon, ja tein tällä värillä silmukan loppuun (-ali-yli).

Kaukosen artikkelissa mainitaan, että täplikkäitä kintaita on valmistettu Karjalassa paikoitellen, ja että niitä varten kehrättiin ja kerrattiin lanka täplikkääksi. Kontiolahden täpläkintaiden kuvatekstissä sanotaan, että ko. kintaiden lanka olisi juuri tällaista täplikkääksi kehrättyä ja kerrattua. En ole koskaan kehrännyt, mutta epäilen, olisiko itse kehräten mahdollista saada aikaan lankaa, jossa värit vaihtuisivat niin täsmällisin välein kuin alkuperäisissä Kontiolahden täpläkintaissa. Museoviraston keruuarkistossa on myös mustavalkoisten täpläkintaiden alku, jossa on pikkuruiset solmut jokaisen värinvaihdon kohdassa.

***
In English

My spotted mittens did not turn out exactly like the original Kontiolahti spotted mittens. The yarn I  used, a thick single ply 100 % Finnish Sheep breed wool from Villa Laurila, was bit too thick for this purpose and for the nalbinding stitch I used, so the high rows and the resulted obliqueness was a bit of a nuisance when starting and finishing thumbs, and mitten tops and wrists. Another challenge was that the natural black yarn was clearly thicker than the white one although they were same yarn, and bought at the same time! White stitches needed more air around the loop arches than the black ones in order to keep the row height even. In the finished, washed and slightly fulled mittens the difference is not noticeable.

In the original Kontiolahti spotted mittens also the thumbs are spotted, and I tried that, too, but since my yarn was too thick, the result did not look good. I cut off the thumb I had started, and decided to make thumbs all black instead. Based on the photo of the original spotted mittens I think they were nalbound in Russian Stitch UUOOUU/OOUUOOO, and that's the stitch I used in my spotted mittens, too. In the original mittens there are five spots in each row, and one spot consists of about 13 stitches (the photo is tiny and bit blurry), except in the palm and thumbs (less). In my mittens, too, there are five spots per row, but each spot is only nine stitches wide.

Change of colours should have probably been best done so that above the 1st stitch of white spot (in previous row) one white stitch, and then change colours. Similarly one black stitch onto 1st stitch of black spot (in previous row), and then change colours.

First I tried to nalbind like I usually do, ie with some of the loops wrapped around my thumb. The spots did not become star-like like in the original mittens, however, but they resembled more flying birds ;) . Then I tried to work without thumb loops, flat, and insert the needle through all the loops before pulling the needle out, but that did not give me stars either. Finally I got my star-like figures when I inserted the needle under-over-under, pulled the needle and yarn all the way through, returned with the needle over-under-over, and pulled the needle and yarn through again.

If I had been able to use thumb loops, I could have kept the "waiting colour" on my forefinger all the time, and picked it up in the middlish of each stitch. As I had to work flat, I ended up leaving the waiting colour in reverse side of the mitten, and hide it into the loops each time I changed colours.

When changing colours, I did not finish the stitch, but only inserted needle under-over-under-turn needle-over, and left the needle in the reverse side. Then I hid the waiting colour into the loops in the reverse side, and used that colour to finish the stitch (-under-over).

Kaukonen mentions in her article (1960) that spotted mittens were nalbound in some areas in Carelia, and that yarn was spinned and plied spotted for such mittens. In the text below the photo of the Kontiolahti spotted mittens it says those mittens were made of such spotted yarn. I have never spinned yarn myself, but I do suspect if it was possible to attain yarn with changes of colour in such precise distances as in the original Kontiolahti spotted mitts. Besides, there is an unfinished spotted mitten in the archives of Finnish National Board of Antiquities, a spotted mitten with a tiny knot in each colour change.


#61

Vanhat kintaantekijät - Older mitten makers

- In English at the bottom -

Heinäkuussa 2011 vierailin erään vanhemman neulakintaantekijän luona. Tämä rouva on samaa ikäluokkaa kuin aiemmin, viime syksynä, tapaamani kintaantekijät, ja hän oli 1930-luvun lopulla, noin 7 - 8 -vuotiaana, oppinut äidiltään neulomaan kintaita suomeksi 2+3. Edellisen kerroksen reunasta hän poimii 2 reunasilmukkaa (=F2).

Myöhemmin, 40-luvun puolivälissä, hän oli oppinut tuttavaltaan tavan, jossa peukalon takana kolmas silmukka käännetään - siis pyöräyttäen-tekniikan, 2+2+po F2 (po= pyöräytettävä silmukka, neulankärki kääntyy oikealle). Hän piti suomeksi 2+3 -tapaa huonompana kuin pyöräyttäen-tekniikkaa, sillä hänen sanojensa mukaan suomeksi neuloen kunkin kerroksen nurjalle jää löysiä silmukoita, jotka aiheuttavat sen, että valmis työ venyy turhaan pituutta.

Lisäksi hän lyhyesti näytti siskonsa käyttämää pyöräyttäen-tekniikkaa, jossa ei pyöräytetäkään viimeistä silmukkaa, vaan sisko pyöräyttää peukalon päältä sen vanhimman / päällimmäisen silmukan sormilla silmukaksi (2+po+2, F2; pyöräytyssuunta siis sama kuin ylempänä olevassa videossa) ja pujottaa neulan vasta sitten. Tätä pujottelutapaa rouva ei pitänyt hyvänä, eikä hän esitellytkään sitä paria pistoa enempää.

Erityisiä nimiä näille tuntemilleen pistoille hänellä ei ollut.

Rouva näytti kolme paria tekemiään neulakintaita ja kaksi pipoa. Yksi kinnaspari oli tehty pyöräyttäen-tekniikalla, mutta kaksi muuta kinnasparia ja kaksi pipoa oli neulottu jollakin toisella tekniikalla. Kysyin rouvalta kuinka ne on tehty, mutta en oikeastaan saanut vastausta. Ehkä hän halusi säilyttää salaisen tekniikkansa salaisena ;) ! Minusta pisto kuitenkin näytti tutulta, yhdeltä omista suosikkipistoistani, ja ajattelin, että nuo muut kintaat ja pipot oli tehty pyöräyttäen piston II-versiolla (2+pv+2; pv= pyöräytettävä silmukka, neulankärki vasemmalle; eli samaan suuntaan kuin venäläisissä pistoissa). Yritin neulankärjellä siirrellä syrjään silmukoita ja erottaa piston rakennetta rouvan kintaista, mutta en saanut täyttä varmuutta. Kotona kuitenkin heti tein mallipalat sekä pyöräyttäen-piston II-versiolla (2+pv+2) että hänen siskonsa tavalla (2+po+2), ja mallipalojen perusteella uskoisin hänen itsensä käyttämänsä pujottelutavan olleen nimenomaan pyöräyttäen II-versio 2+pv+2.

Vasemmalla 2+pv+2 ja
oikealla 2+po+2
Molemmat pyöräyttäen-piston versioita.


Aloitussilmukoiden tekemiseen rouva oli oppinut kotonaan tavan, jossa lanka kierrettiin peukalon ympäri kolmesti, yläkautta itseä kohti ja peukalonhankaa kohti. Muodostunut silmukkanippu nostetaan peukalonkärjelle, ja neula pujotetaan läpi niin, että suunta on ensinnäkin oikealta vasemmalle, ja neulankärki ensin alakautta ylös nipun läpi puoliksi, kierretään neulalla nippu etukautta ja taas alakautta ylös, jolloin neulan ympärille muodostuu 'kahdeksikko'. Neula vedetään kokonaan läpi, jolloin peukalon ympärille kiristyy peukalosilmukka. Jotta saadaan toinen peukalosilmukka, neulalle poimitaan peukalon takaa kaikki kuusi silmukkaa, vedetään neula läpi, kiristetään uusi peukalosilmukka, ja sama vielä uudelleen, jotta saadaan kolmas peukalosilmukka. Myöhemmin rouva oli nähnyt televisiossa Krista Vajannon videoilla esitetyn tavan ('huivinhapsusolmu'), ja rouva oli sittemmin alkanut käyttää vain tätä uutta tapaa, koska hänestä sillä saa siistimmän ja pienemmän alun kuin hänen vanhalla tavallaan.

Tämän rouvan neulakintaat olivat selvemmin "A":n mallisia kuin tähän saakka näkemäni. Kintaan kärki oli kapeahko, naisten kintaassa noin 7 cm, tylppä, eikä kärjessä levennetty lainkaan. Silmukoita alettiin lisätä noin pikkusormenpään korkeudella, yksi silmukka kummallakin sivulla, joka kerroksella, aina peukaloaukkoon saakka, jossa kintaan leveys oli vajaa 11 cm. Peukaloaukkoon rouva sanoi jättävänsä noin sentin verran (3 - 4 silmukkaa) enemmän silmukoita aukon ranteenpuoleiselle reunalle kuin peukalonhangan puoleiselle reunalle. Peukaloaukon alapuolella kintaan leveys oli noin 11,5 cm, ja ranneosa oli suora.

Peukalo oli myös melko "A":n muotoinen. Peukalon rouva sanoi aloittavansa aina ranteenpuoleisesta reunasta, mutta hänen esittelemissään kolmissa kintaissa peukalot oli kuitenkin aloitettu peukalonhangan puolelta. Peukalonhangan puolelta aloitettaessahan aloituskohta jää kivasti piiloon, mutta toisten mielestä peukalo valmiissa kintaassa lurpattaa alaspäin, jos peukalo on aloitettu peukalonhangan puolelta. Puolivälin jälkeen aletaan kaventaa 3 silmukkaa per kerros, yksi kummallakin sivulla ja yksi keskellä edessä, ja lopussa lähes joka silmukalla. Lanka vedetään nurjalle, ja nurjalta puolelta käsin kiristetään silmukat käsin yksi kerrallaan aivan pieniksi, jolloin kärkeä ei sen kummemmin tarvitse ommella kiinni. Novitan 7 veljestä -langan paksuista lankaa tämäkin rouva piti liian ohuena kintaisiin.

aloitussilmukat (video puuttuu)

suomeksi 2+3 (video puuttuu)
Hänellä oli piston alussa aina kolme silmukkaa peukalon ympärillä, ja hän poimi niistä vanhimman neulalle ja lisäksi takaa kaksi. Peukalolle siis jäi kaksi ja neulalla oli kolme.
pyöräyttäen 2+2+po

pyöräyttäen II-versio, 2+pv+2
pv= pyöräytettävä silmukka, poimitaan takakautta, neulankärki vasemmalle

pyöräyttäen II-versio, 2+po+2 (video puuttuu)
po= pyöräytettävä silmukka, poimitaan takakautta, neulankärki oikealle


In July 2011 I visited an older generation mitten maker, or nalbinder. She was about the same age as the other mitten makers I met earlier, in autumn 2010. Her mother had taught her to nalbind in the end of 1930's when she was about 7 or 8 years old. At home she had first learnt to nalbind in Finnish Stitch 2+3 (UUOOO/UUUOOO F2), and later, in mid-1940's, a friend had shown her how to twist the 3rd loop behind the thumb, ie to make the Finnish Turning Stitch 2+2+tr (tr= a stitch turned, needle tip to right). She preferred the Turning Stitch to the plain Finnish Stitch, as she thought the Finnish Stitch stretches too much lenghtwise.

She also briefly showed a way her sister nalbinds. Her sister does not twist the 3rd loop behind the thumb (2+2+tr), but instead she twists with her fingers the topmost loop around the thumb, 2+tr+2 (no video). She did not like her sister's way, though, and was reluctant to show it for more than a couple of stitches.

She did not have specific names for the stitch types she knows.

This nalbinder showed me three pairs of mittens, and two caps she had made. One pair of mittens was made in the Finnish Turning Stitch (2+2+tr), but all the other items were made in some other stitch type. I asked her how they had been made, but didn't really get an answer. Maybe she wanted to keep her secret stitch as a secret ;) ! To my eye the stitch in the other items looked familiar, just like one of my favourite stitches, and I was thinking they were made in the Turning Stitch II version 2+tl+2 (tl = a stitch turned, needle tip to left). I tried to pull aside the loops with needle tip to see the structure under the topmost loops in a mitten she had made, but I couldn't be 100 % certain. As soon as I made it back to home, I nalbound a swatch to compare these two versions, her sister's way (2+tr+2), and the way what I thought the other items were made in (2+tl+2). Based on the sample I strongly believe she had not used her sister's way, but the other, on the left.


On the left 2+tl+2, and
on the right 2+tr+2
Both are versions of Turning Stitch

At her childhood she had learnt to make the first loops so that she twists the yarn three times around her thumb, from above to downwards, and towards the base of the thumb. These loops are then lifted up onto the tip of the thumb, and needle is pushed in and out, and in and out, so that the loops form an 'eight' around the needle. Then the needle is pulled through, and a loop is tensioned around thumb. To make another thumb loop, she picks up onto the needle all six loops behind the thumb, and repeats this to make a third thumb loop.

Later on she had seen on tv a way made familiar by Krista Vajanto's videos (a similar type of knot one uses for tying the scarf fringes). She had since then used this new way as she thought it gives a smaller and neater beginning compared to her old way.

The shape of her mittens was more strongly A-shaped than I had seen before. The mitten top was quite narrow, in women's size about 7 cm, and she did not increase at all, not until at about little finger nail level. Then the increases were made in every row, until the thumb opening, one increase on both sides of the mitten. Near the thumb opening the mitten width was just under 11 cm, and below thumb opening about 11.5 cm. She told she makes 3 to 4 stitches (ab. 1 cm) more stitches to the lower edge of the thumb opening (wrist side) than to the upper edge (thumb web). The cuff was straight, no increases or decreases.

Also the shape of thumb was quite a lot like an "A". She said she always starts at the lower edge (wrist side), and showed me where, but in all three pairs of mittens I saw, however, she had started the thumbs in the upper edge (thumb web side). There seem to be two 'schools', at least here in Finland - some say to start at the thumb web side, in order to hide the starting point, while others say the thumb in a finished mitten will point downwards if the thumb was started at the thumb web side. Go figure ;) . My instruction in a side note: Do as you please :) . When about half of the thumb is done, she said to decrease 3 times per row (once at both sides, and once in the middle), and when human-thumb is almost covered by the mitten-thumb, decrease in every or almost every stitch. Finally, pull the yarn into the reverse, turn mitten inside out, and pull the last stitches tight one by one by hand. She said by this way it shouldn't be necessary for any extra hand-sewing stitches, just hide the end of the yarn into the loops in the reverse side.
 
Starting loops (no video)

Finnish Stitch 2+3 (no video)
At the beginning of each stitch she has three loops around thumb, and she then picks up one of them onto the needle, and also two loops behind the thumb. That makes two loops stay around thumb, and three loops are on the needle.

Finnish Turning Stitch 2+2+tr

Turning Stitch, II version 2+tl+2
tl = one stitch is 'turned', pick it up from back to front, needle tip to left

Turning Stitch, II version, her sister's way 2+tr+2 (no video)
tr = one stitch is 'turned', pick it up from back to front, needle tip to right

Vasenkätisesti - Left-handed

Videoita vasenkätisille neulakintaantekijöille: suomeksi 2+2, suomeksi 1+2, suomeksi 1+2, suomeksi 1+3, venäjäksi 2+2+2 ja pyöräyttäen.

Left-handed nalbinding videos: Oslo Stitch, Mammen Stitch, Broden Stitch, Finnish Stitch, Finnish Turning Stitch, and Russian Stitch.













Opettelin neulomaan vasemmalla kädellä suomeksi 2+2 jo joululomalla, mutta videoksi saakka se ei kehittynyt ennen kuin nyt. Aivot nyrjähtivät, enkä ollenkaan voinut ymmärtää, miksi neulakäsi ei totellut ajatuksiani ;) . Pistoja kertyi varmaan kolme-neljäsataa ennen kuin koordinaatio alkoi toimia edes kohtuullisesti. Eilisiltana kokeilin uteliaisuuttani vasenkätisesti pätkän pyöräyttäen ja venäjäksi, eikä se muuten tuntunut tällä kertaa ollenkaan niin konstikkaalta kuin talvella, mutta venäläistä olisi pitänyt harjoitella enemmän, ja ukkosen laannuttua ja taivaan hieman kirkastuttua, sähkövalossa videon värit nimittäin vääristyvät liikaa, otin muutaman videopätkän.

I learnt myself to nalbind Finnish Stitch left-handed already on Christmas holidays but it didn't evolve into a video until now. Strained my brain, and I simply could not understand why my needle hand did not obey my thoughts ;) . I needed probably some three or four hundred stitches to reach a reasonable coordination. Then last night I nalbound small test pieces, and it felt a lot easier this time, by the way, in Finnish Turning Stitch and Russian Stitch, though the latter of which I should had practised bit more, and after the thundering eased off and the sky got clearer, electric light namely distorts colours, I took a couple of video clips.

Huiviin! - an exhibition about scarves

Vuosi ja neljä kuukautta sitten aloitettu huivi omanilaisella pistolla on ollut työn alla, pitkästä aikaa. Tässä se on: Valmiina lähdössä paikallisen gallerian Huiviin! -näyttelyyn helmikuun ajaksi (8.2. - 27.2. Linnoituksen 'takana').
The scarf in Omani Stitch which I started already 16 months ago has been under work lately. Here it is: Ready to go to an exhibition in a local handicraft gallery.



Omanilainen neulakinnaspisto.
Omani Stitch.



Huiviin! -näyttelyyn lähtee myös tämä, TeeTeen Aureasta suomeksi 1+1 pistelty huivi. Aivan mielettömän pehmoista lankaa :) , puolet baby alpakkaa ja toinen puoli silkkiä. Värit katosivat talvivalossa jonnekin, mutta lanka on luonnossa vaalea-vihreä-ruskeaa. Kaksi vyyhtiä eli 100 g lankaa meni, ja jälkikäteen katsottuna olisi pitänyt tehdä huivista pitempi, 150 cm sijasta 190 cm.



Huivi TeeTee Aureasta.


Also this scarf is going to the Huiviin! exhibition in February. Yarn is TeeTee Aurea, 50 % baby alpaca, and 50 % silk. Unbelievably soft :) . Oslo Stitch. The colours disappeared in the winter ligth - or in the lack of light - but in real life the yarn is cream-green-brown coloured. I used two skeins, ie 100 g of yarn, and now afterwards I think I should have made this scarf longer, 190 cm instead of 150 cm.

Joulutohinoiden rauhoituttua ensin mainitun raidallisen huivin parissa vierähti tunti jos toinenkin. Useita ;) . Yhden kerroksen tekoon kului noin 3,5 tuntia, ja vaikka raidat ja hapsut antoivatkin vaihtelua, aloin jo kaivata muutakin pisteltävää. Tuli aloitettua kahdet neulakintaat ;) ...
After all the Christmas fuzz calmed down a bit, I spent an hour & co with the Omani scarf. Several hours ;) . It took about 3.5 hours to make one row, and although the stripes and fringes give a feeling of change of work at times, I already began to miss something else to nalbind. So, I happened to start not only one but two pairs of nalbound mittens ;) ...

Joulukuun alussa valmistuneet miesten kintaat, mokomat, kutistuivat pesussa leveyssuunnassa enemmän kuin odotin, joten päätin aloittaa uuden testiparin, joihin tein 82 silmukan sijasta 87 silmukkaa. Korvan takaa kuului tosin pieni ääni "Tee se huivi ensin!", mutta onnistuin sivuuttamaan sen.

Toiset kintaat ovat tulossa itselleni. Nämä aloitin pitkästä aikaa kintaankärjestä, pyöreällä aloituksella, jonka Aili minulle alkusyksystä näytti. Kolmannesta pyörylästä tuli riittävän tiivis ja tein sille parin. Ja päätinkin tehdä kintaat ;) . Silmukkamäärän laskin esikoiselle tekemistäni kintaista plus viitisen silmukkaa lisää. Saatuani lisättyä kaikki silmukat, päätinkin tehdä kintaista raidalliset.
The men's mittens that were finished at the beginning of December, oh well, they shrank wide-wise a bit more than I expected, so I decided to start another test pair with 87 stitches instead of 82 ones. There was a small voice, behind my ear, though, saying "Finish the scarf first!", but I managed to ignore that voice.

The other mittens will be for myself. In autumn Aili showed me a way to make a round start, and I was practising it. Third little roundie was dense enough, and I made a pair for it. And then I decided to make whole mittens ;) . The stitch count I got from mittens I made for my older kid earlier, plus a few more stitches. After I had made all the increases, I thought about making these mittens striped.

#51

#52