Syyskuun alussa kävin kolmen kokeneemman neulakinnasosaajan luona, ihan tässä lähialueella, rajan tuntumassa Etelä-Karjalassa. Kaikki olivat oppineet neulakinnastekniikan äidiltään tai mummoltaan 1930-luvulla eli ovat neuloneet kintaita yli 70 vuotta.
Tekstiin alemmas on upotettu muutama videolinkki.
Kuvaa klikkaamalla aukeaa youtubeen vievä linkki.
Kaikkea mielenkiintoista näinkin :) !
Neljännenkin rouvan luona kävin. Hän oli nuorempi kuin edelliset ja opetellut Joutsenossa 70-luvulla koulussa neulomaan kintaita, ja muisteli sen jälkeen tehneensä vielä kahdet. Hauska sattuma oli, että käsityön opettaja oli sama kuin minullakin hieman myöhemmin, ja Joutsenon perinnekäsityötä revinnäistäkin olimme molemmat koulussa ommelleet. Hän ei enää muistanut neulakintaiden tekotapaa, mutta oli säilyttänyt ensimmäiset tekemänsä kintaat. Neuloksen tiiviydestä voisin arvella, että silmukat on tehty peukalon päällä. Tekniikkana oli suomeksi 2+2 F1. Kintaiden muoto melko kulmikas kärjestä, peukalo pyöreäkärkinen, ja kintaansuuhun oli virkattu erivärisellä langalla pari kerrosta.
Sitten näihin kokeneempiin osaajiin... :)
Ensimmäinen rouva oli oppinut Savitaipaleella 1930-luvulla neulomaan kintaita suomeksi 1+3 F1 (video), peukalon päällä, eikä hän ollut koskaan muulla tavalla neulakintaita tehnytkään. Viimeisestä kinnasparista tosin on ehtinyt kulua jo 20 vuotta, mutta hän on sen jälkeenkin näyttänyt tekniikkaa muille. Piston lopussa peukalosilmukka pudotetaan pois, kiristetään uusi peukalosilmukka, ja peukalon takaa poimitaan neulalle kolme silmukkaa. Omien työtapojensa lisäksi rouva no 1 näytti keskeneräiset kintaat, jotka oli saanut tuttavaltaan. Kintaiden alkuperäinen tekijä oli jo ehtinyt kuolla. Näissä toisissa kintaissa tekniikkana oli suomeksi 2+3 F2, mutta tekotavasta ei tarkemmin ole tietoa. Rouva no 1 teki omien kintaidensa kärjestä "käden muotoisen", ts. aloituspötkö oli lyhyehkö, ja sivuilla lisättiin silmukoita reilummin, jotta muodosta tulisi kaartuvampi. Peukalo oli pyöreäkärkinen, ja se aloitettiin peukaloaukon ranteenpuoleisesta reunasta. Tuttavan keskeneräiset kintaat sen sijaan olivat erittäin kulmikkaat ja tasaleveät, ja niistä puuttui peukalo.
*
Toinen rouva oli saanut kinnasopin 1930-luvulla Rautjärvellä . Hän oli ensin oppinut kotonaan suomeksi 2+2 F2, ja myöhemmin venäjäksi 2+2+2 F2, ja lisäksi hän osasi muitakin tekniikoita. Rouva no 2 näytti monia työtapojaan ja yksityiskohtia, mm. aloitus, langan jatkaminen, peukalon aloitus, pyöreä aloitus, kääntyminen, sekä valmistamiaan töitä. Hänen tapansa neuloa sekä suomeksi 2+2 että venäjäksi olivat erilaisia kuin mitä tähän asti olin nähnyt tai kuullut.
Pääsisipä joskus museoviraston keruuarkistoon oikein ajan kanssa lukemaan 1957 kyselyn vastaukset läpi! Tiedä mitä aarteita sieltä vielä löytyisi. Tosin pelkät sanalliset kuvaukset työtavoista saattavat olla hepreaa tai muuten monitulkintaisia, mistä Leinosen graduun (2000) sisällytetyissä siteerauksissa on hyviä esimerkkejä.
Rouva no 2:n tavalla suomeksi 2+2 neulottaessa (video) peukalolta pudotetaan peukalosilmukka, kiristetään uusi peukalosilmukka, ja se toinen "peukalosilmukka" (kun 2+2) jätetään vapaasti oleilemaan peukalon taakse. Peukalolle siis jätetään yksi peukalosilmukka, peukalon takana toisesta "peukalosilmukasta" hypätään yli, ja neulalle poimitaan seuraavat kaksi (kun 2+2). Ihmettelin alkuun, että eikö se irtosilmukka ole tiellä, mutta nähtyäni voin vain todeta, että ei se ole ;) . Piston lopulla neula pujotetaan molempien peukalosilmukoiden läpi, myös sen irtosilmukan.
Venäjäksi 2+2+2 neulominen sujui niin sulavasti ja nopealiikkeisesti, viuh vauh, että minun piti useaan kertaan pyytää hidastamaan, kun silmät ja ajatus eivät millään ehtineet mukaan ;) . Siis minullahan tietenkin oli oma neula ja lanka mukana ja tein samalla itsekin. Yritin ;) . Tässä rouva no 2 näytti yhdistävän peukalon päällä ja ilman peukaloa työskentelyn - tai minä vain olin jäykästi kuvitellut, että joko neulotaan peukalon päällä tai ilman peukaloa, siis ennen kuin näin, että niitä voi yhdistääkin. Piston lopussa uusi silmukka kiristetään peukalolle, sitten toinen ulompi (=toisiksi uusin) silmukka nostetaan peukalolle (peukalo työnnetään lankojen väliin, viuh), neula peukalon takana kahden silmukan ali, työ "käännetään" (vauh) ja peukalolta tipautetaan silmukat pois, ja loput tehdään työn etupuolelta pujotellen, periaatteessa ilman peukaloa, mutta kyllä ne silmukat siinä peukalonkärjelläkin käyvät pyörähtämässä. Lisäys 29.10.2010 videolinkki.
Rouva no 2 näytti minulle monien muiden asioiden lisäksi myös haahlaamisen (video). Sehän oli suorastaan epäilyttävän helppoa ;) ! Olin kuullut haahlaamisesta ja lukenut ohjeet, mutta en ollut koskaan tullut kokeilleeksi. Kannattaa kokeilla. Helppoa kuin mikä. Ja kätevää :)
*
Kolmas rouvakin oli opetellut neulakintaiden tekemisen 1930-luvulla, Joutsenossa. Hän näytti tekniikat suomeksi 2+3 F2, peukalon päällä, ja venäjäksi 2+2+2 F2, peukalon ja etusormen päällä.
Rouva no 3:n näyttämä suomalainen tekniikka (video) oli se, mitä olen kutsunut pudota ja poimi -tekniikaksi. Piston lopussa kaikki peukalosilmukat pudotetaan pois, uusi silmukka kiristetään "vapaasti" (ei peukalolle), kaksi viimeisintä silmukkaa nostetaan peukalolle (peukalo työnnetään lankojen väliin), ja peukalon takaa poimitaan neulalle kolme silmukkaa. Näppärästi rouva teki!
Venäläinen tapa 2+2+2 (video) tuotti jälleen yllätyksen! Aluksi tuntui, että miten tuosta saa mitään selvää, varsinaista aivojumppaa siis ;) , mutta kokeilun jälkeen tämä "perhostekniikka" vaikutti kätevältä. Piston lopussa kaikki silmukat pudotetaan pois peukalolta, uusi silmukka kiristetään "vapaasti" (ei peukalolle), ja kaksi viimeisintä silmukkaa nostetaan peukalolle (peukalo työnnetään lankojen väliin). Tähän saakka kuulostaa tutulta, eikö. Sitten nostetaan neulan avulla etusormelle seuraavat kaksi silmukkaa. Sanon rouva no 3:n tekniikkaa perhostekniikaksi, koska silmukat aukeavat sormille kuin perhosen siivet. Lopuksi poimitaan neulalle peukalon ja etusormen välistä kaksi silmukkaa, neulan suunta oikealta vasemmalle, ja työnnetään neula etusormella olevien lankojen läpi ja vielä peukalolla olevien lankojen läpi.
Kintaan malli rouva no 3:lla oli erittäin kulmikas, sillä aloituspötköstä tehdään käden levyinen eikä uusia silmukoita lisätä ennen kuin vähän ennen peukaloa - sanomattakin lienee selvää, että kaikki em. rouvat aloittivat kintaansa kärjeästä ;) - ja myös peukalosta tehdään erittäin kulmikas. Peukaloa kavennetaan joka kerroksella sivuilla yksi silmukka (venäjäksi neulotussa mallikintaassa peukalolla ei kerroksia ollut kuin kolme), ja sen jälkeen peukalo ommellaan umpeen. Peukalon rouva no 3 aloittaa peukaloaukon sormien puoleisesta reunasta (peukalonhangan puolelta).
*
Monta mielenkiintoista asiaa tuli nähtyä, ja olen ollut aivan innoissani näiden jokaisen käynnin jälkeen :) ! Niin paljon asioita, joita ei ole missään "kirjoissa ja kansissa"...
