Museon arkistossa Osa 1 - In the Museum Archives Part 1

In English at the bottom.

Kävin parina sateisena päivänä museoviraston arkistossa tutkailemassa Seurasaari-lehdessä 1957 julkaistuun kyselyyn nro 3 "Missä vielä valmistetaan neulakintaita" saatuja vastauksia ja liitteinä olleita neulakinnasnäytteitä. Tämä kyselyaineistohan on se, johon perustuen Toini-Inkeri Kaukonen kirjoitti neulakinnasartikkelinsa Suomen Muinaismuistoyhdistyksen julkaisuun 1960.

Ajatuksena oli etsiä aineistosta mahdollisia uusia pujottelutapoja, siis sellaisia, joita Kaukonen ei ole maininnut 1960 artikkelissaan. Toinen kiinnostuksen kohde olivat erilaiset tavat tehdä aloitussilmukoita.

Venäjäksi 3+2+2, lettireunus 2 langalla, Sonkajärvi
Russian Stitch UUUOOUU/OOUUOOUU F1, from Sonkajärvi 

No, löytyihän niitä!

Kaukosen 1960 julkaistussa neulakinnasartikkelissa mainittiin 14 erilaista neulakinnaspistoa ja esitettiin kaaviokuva mordvalaisista pohjesukista (=pelkät säärystimet, ei sukkaosaa) ja lisäksi mainittiin pujottelutavat puoli- ja täyskarjalainen sekä puoli- ja kokovenäläinen.

Samasta, 1957 kerätystä, aineistosta löytyi näiden lisäksi 12 uutta neulakinnaspistoa, joita on käytetty Suomessa, mutta joita ei ole mainittu Kaukosen artikkelissa. Näistä 12 pistosta 10 on sellaisia, joista en ole nähnyt mainintaa muissakaan lähteissa Suomessa tai muualla. Lisäksi on kolme pistotapaa, joiden kuvaus aineistossa ei ole täysin yksiselitteinen, mutta kuitenkin todennäköinen (2+3½), tai kuvauksen perusteella kyse voi olla joko venäläisittäin tai pyöräyttäen neulotusta pistosta (2+4+1 vs 2+4+p, ja 1+4+1 vs 1+4+p).


Venäjäksi 3+3+3
- ei uusi, mutta aloitetaan tästä

Kaukosen artikkelissa ohimennen mainittulle pujottelutavalle venäjäksi 3+3+3 
(UUUOOOUUU/OOOUUUOOOO), josta artikkelissa ei ollut paikkakuntatietoa, ja josta tästä syystä olin itse arvellut, että onkohan pistotapaa todella käytetty vai onko Kaukonen vain maininnut sen esimerkinomaisesti - niin kyllä vain, tälle pistotavalle löytyi aineistosta vahvistus. Sitä on käytetty useammallakin paikkakunnalla, muun muassa Riistavedellä, Suistamolla, Suojärvellä, Uukuniemellä, Korpiselällä ja Kuusjärvellä. Vastaajat mainitsivat tätä pujottelutapaa, "yhdeksän takaa" tai "yhdeksästä piällitse", käytetyn, jos haluttiin vahvat kintaat tai jos käytettävä lanka oli hienoa.

• Tässä kohtaa lienee hyvä mainita, että erään näytteen lanka oli vastaajan mukaan 'paksua' eli noin 7 veljestä -langan paksuista (käytän usein 7 veljestä -lankaa vertailukohteena, koska kaikki suomalaiset neulojat tietävät sen), ja saman vastaajan toisen näytteen lanka 'hienoa' eli umh, todella ohutta ja löyhää, alle puolet 7 veljestä -langan paksuudesta. Usea vastaaja mainitsi, että kintaisiin käytetään paksua lankaa, "paksumpaa kuin sukkalanka". Ilmeisesti tuohon aikaan, 1950-luvulla, paksu ja ohut lanka tarkoittivat hieman eri asioita kuin nykyisin. Tämä siis vain henkilökohtainen käsitykseni. Itsekin neulon sukat ohuemmasta langasta kuin 7 veljestä, mutta monille tuo 7 veljestä -lanka on nimenomaan se sukkalanka. Kyselyn vastausten ja näytteiden perusteella arvelisin kuitenkin, että tuohon aikaan "paksu lanka" tarkoitti todennäköisesti suunnilleen nykyisen 7 veljestä -langan paksuista lankaa. Monet näytteistä olivat ohuemmasta langasta.

Venäjäksi 3+2+2

Kaukosen artikkelissa mainitulle venäjäksi 3+2+2 -pujottelutavalle (UUUOOUU/OOUUOOOO) en löytänyt suoraa vastinetta aineistosta, mutta kyseisen pujottelutavan muunnosta on käytetty Sonkajärvellä: venäjäksi 3+2+2/2+2+2+2 (UUUOOUU/OOUUOOUU) eli piston lopussa tehdään lettireunus kahdella langalla tavallisen yhden sijaan. Tästä erikoisemmasta pujottelutavasta oli onnekkaasti mallipala vastausliuskan mukana. Testasin tätä pujottelutapaa, ja tuo kahden langan lettireunus vaikuttaa tekevän kiinnityssilmukan kohdasta tukevamman.


Viimeisen poimittavan langan halkaiseminen neulalla 

Halkaistuista tai puolikkaista silmukoista Kaukosen artikkelissa ei ole mainintaa lainkaan. Kaisa Leinosen gradun (2000) haastatteluaineistossa puolikkaan silmukan pistoja kuitenkin esiintyi. Näitä pistotyyppejä tunnetaan myös ruotsalaisista neulakinnaskirjoista. Pujottelutapoja, joissa viimeinen poimittava silmukka halkaistaan neulankärjellä, löytyi kuitenkin tästäkin aineistosta (museoviraston neulakinnaskysely 1957) eri paikkakunnilta Suomesta:

Vimpelistä  1+2½ (UOOo/uUUOO), sama todennäköisesti myös Tervolasta (puhutaan peukalon päällä olevasta langasta yksikössä), Kaustisilta 1+3½ (UOOOo/uUUUOO) ja Kaustisilta mahdollisesti myös 2+3½ (UUOOOo/uUUUOOO) (puhutaan peukalosilmistä monikossa), Kuolemajärveltä 2+2½ (UUOOo/uUUOOO), ja lisäksi sellaisia kuvauksia, joissa sanotaan vain 1½ tai 2½, mutta ei täsmennetä peukalosilmukoiden määrää.

Nuo pienet o/u :t siis tarkoittavat silmukan halkaisua neulankärjellä. (Oma muunnelmani Hansenin koodiin.)

Jäin ihmettelemään, miksi Kaukonen on päättänyt jättää nämä puolikkaan silmukan pistot pois artikkelistaan.


Kävin museoviraston keruuarkistossa ensimmäisen kerran viitisen vuotta sitten. Silloin tutustuin vain niihin mallipaloihin, jotka oli erotettu kyselyn vastausliuskoista omaan laatikkoonsa. Pian käyntini jälkeen keruuarkisto suljettiin vuodeksi ja näytteet (sekä Kaukosen artikkelissa julkaistut Mäkelän piirroskaaviot) siirrettiin Orimattilan keskusvarastoon, joka tosin on jollakin aikataululla siirtymässä Vantaalle (Yle Uutiset 27.4.2015). Vastausten mukana näytteinä saadut kokonaiset kintaat on siirretty esinekokoelmiin. Museoviraston arkistoon Helsinkiin jäivät vain kirjalliset vastausliuskat (noin 1500 kpl) ja niiden liitteenä muutamia pienempiä näytteitä. Aineisto on siis hiukan harmittavasti hajotettu eri säilytyspaikkoihin, joten aina tekstiä ei pysty vertaamaan mahdolliseen näytteeseen, mutta tällä kertaa halusin kuitenkin nimenomaan selata läpi nuo kirjalliset vastausliuskat.

Tästä museopostauksesta tuli niin pitkä, että jaan sen osiin.
Linkki osaan 2


In English 

I spent a couple of rainy days in the archives of the Finnish National Board of Antiquities (NBA) reading the answer sheets of the national Nalbinding Survey made in 1957. Some of the answers included small nalbinding samples. Toini-Inkeri Kaukonen wrote her nalbinding article (1960) based on this survey material.

I was hoping to find from the survey material potential new nalbinding stitches, such that Kaukonen has not mentioned in her article (1960). My other interest was to look for different ways of making the first loops.

Well, I did find something!

In her nalbinding article in 1960 Kaukonen mentions 14 different nalbinding stitches, shows a diagram of the stitch used in a pair of Mordovian leg warmers, and also mentions nalbinding stitches half Carelian, full Carelian, half Russian, and whole Russian.

In the same, in 1957 gathered material I found, in addition to those mentioned above, 12 new nalbinding stitches which have been used in Finland, but which Kaukonen did not mention in her article. Ten of these 12 stitches are such that I have not seen them in other sources either, in Finland or elsewhere. In addition there are three stitches the description of which is ambiguous, but probable (2+3½), or the description leads to two alternative interpretations (2+4+1 vs 2+4+tr, and 1+4+1 vs 1+4+tr).
Russian Stitch 3+3+3 
- not a new one, but let's start from it

A Russian Stitch version 3+3+3 (UUUOOOUUU/OOOUUUOOOO) which was only briefly mentioned in Kaukonen's article, and which did not include information about any specific place or village, made me ponder if this multilooped stitch type had ever been used, or if Kaukonen had just mentioned it as an example of a potential stitch version. Well, according to the survey material, yes, this stitch RS 3+3+3 has really been used in Finland, and perhaps a small surprise is that it has been used in several places, for example Riistavesi, Suistamo, Suojärvi, Uukuniemi, Korpiselkä, and Kuusjärvi. The persons who had mentioned this stitch type, "behind nine" or "over nine", in their replies, wrote that 3+3+3 was used when one wanted strong mittens, or when the yarn was fine.

• At this point it is probably worth mentioning that one respondent had included nalbinding samples, one of which was according to the respondent (I would use here a gender neutral word for him/her if only there was one in English) made in "thick yarn", which was approximately as thick as Cascade 220 yarn (I hope you know that yarn, or get some idea about its thickness), and another sample, which was made in "fine yarn", which was umhh very thin and loose spun, less than half of the thickness of Cascade 220. Several respondents wrote that they use thick yarn for nalbound mittens. I am skipping here a couple of sentences, as the Finnish sock yarn tradition may be different from that in other countries, but I think at the time of the nalbinding survey in 1950's, "thick yarn" probably meant something similarish to Cascade 220. 

Russian Stitch 3+2+2

I did not find a fully corresponding sample from the survey material for the Russian Stitch 3+2+2 (UUUOOUU/OOUUOOOO) mentioned in Kaukonen's article, but I did find a variant of that stitch from Sonkajärvi: Russian Stitch 3+2+2/2+2+2+2 (UUUOOUU/OOUUOOUU), that is, there's a plaited edge with two loops instead of just one. Happily this respondent had included a sample with the answer sheet. I made a small swatch using this stitch type, and it seems the plaited edge with two loops makes the connection stronger.

Splitting the last loop with the needle

There's not a word of split loops in Kaukonen's article. (Finnish) Kaisa Leinonen writes in her Master's Thesis (2000) that some of her interviewees knew split loop stitches. They are also familiar from Swedish nalbinding books. Nalbinding stitches in which the last loop to pick, is split with the needle tip, however, do exist also in the Finnish 1957 nalbinding survey material, in different places:
In Vimpeli  1+2½ (UOOo/uUUOO), and the same probably also in Tervola (the respondent writes about the thumb loop in singular), in Kaustinen 1+3½ (UOOOo/uUUUOO), and in Kaustinen possibly also 2+3½ (UUOOOo/uUUUOOO) (the respondent talks about thumb loops in plural), in Kuolemajärvi 2+2½ (UUOOo/uUUOOO), and in addition to those, descriptions with only "1½" or "2½", but the number of thumb loops is not specified.

The small o/u's mean the yarn/loop is split with the needle tip (ie. insert the needle tip in between the plies). (That's my modification for the Hansen's Notation. )

While sitting in the archives, reading the answer sheets, I was left wondering why an earth had Kaukonen decided to leave these split loop type of stitches entirely out of her article. 


The first time I visited the archives of the Finnish National Board of Antiquities (NBA) was about five years ago. At that visit I had a look at those nalbinding samples only that had been separated from the answer sheets, and placed in a black cardboard box. Soon after my visit, that part of the archives was closed for a year, and the samples (and nalbinding diagram drawings made by Mäkelä, published in Kaukonen's article) were moved to NBA's central store in another town. Some respondents had sent also whole mittens, and those mittens have been moved to the ethnology collections. In the archives in Helsinki there are now only the answer sheets (about 1500 ones), and some small nalbinding samples attached to them. As you can see, the survey material has been divided, unfortunately, so it is not always possible to compare written answers to the samples. Luckily I wrote down some notes also during my first visit. In this visit, however, I wanted to leaf through those answer sheets specifically. 


This post became so long that I will share it in three parts.
Link to Part 2