Pitkästä aikaa - sukat ja kintaat! - Hey, I made something!

 
2020-11-07 

Edellisistä neulakinnastöistä onkin jo aikaa. Pitkästä aikaa sain valmiiksi sukat (suomeksi 2+2, linkki) sekä kintaat (venäjäksi 2+1+1, Sonkajärvi 2, linkki). Kintaiden kanssa sattui pieni vahinko, sillä oli tarkoitus harjata ne pesun jälkeen nurjalta puolelta pehmeiksi. Harjasin kuitenkin toisesta kintaasta vahingossa oikean puolen, joten tuli tällä kertaa tämän näköiset kintaat. Lankana Villa Laurilasta kauan sitten ostettua suomenlammaslankaa, 140 tex x 4. Kahdeksansakaraiset tähdet lisäsin kumpaankin kintaaseen vasta kuvan ottamisen jälkeen, ks. lisäkuva. Tähtikuvassa näkyy myös langan oikea väri, luonnonmusta. 

It's been a while since last time. I have a pair of socks here (Finnish Stitch UUOO/UUOOO F2, link) and mittens (Russian Stitch, Sonkajärvi 2, UUOU/OUOOO F2, link). I was planning to brush only the inside of the mittens soft and fluffy, but by mistake I brushed one of the mittens on the outside, so I had to brush them both also on the outside. An 8-pointed star embroidered as decoration on each mitten. The yarn is actually natural black, ie very dark brown, which you can see in the star photo. 

Neulakintaat venäjäksi 2+1+1 (UUOU/OUOOO F2) 
Nalbound mittens, Russian Stitch 2+1+1 

Kahdeksansakarainen tähti 
The eight-pointed stars

Tähden paikan merkitseminen 
Planning the placement of the star

Neulasukat suomeksi 2+2 (UUOO/UUOOO F2) 
Nalbound socks, Finnish Stitch 2+2 

#85, 86 

Blogin herättelyä - This blog needs some CPR

2019-12-06

Blogiin on tullut uusia kirjoituksia sangen rauhalliseen tahtiin, ja edellinen kirjoitus on jo yli kahden vuoden takaa, hups! Elokuussa 2014 alkaneet opinnot on nyt saatettu loppuun - syyskuun alussa jätin gradun tarkastettavaksi, valmistumispäivä ehti vielä lokakuun puolelle, laillistuksen sain marraskuun puolivälissä, ja paperisen todistuksen sain käteeni vihdoin marraskuun lopulla. Nykyisin onneksi tiedot siirtyvät sähköisesti eri organisaatioiden välillä, joten laillistusta saattoi hakea jo ennen paperitodistuksen saamista. Luottamus postin jakeluun ei ilmeisesti ollut ihan huippua, kun jätin tutkintotodistuspyynnön, sillä postittamisen sijasta valitsin vaihtoehdon "noudan todistuksen". Valinta ei ollut huono, sillä Postin lakko sattui samoihin aikoihin.

Tässä vielä kahdet neulakintaat, jotka valmistuivat muistaakseni jo kesällä 2018, mutta blogipostaus on jäänyt tekemättä. Näissä valkoisissa pistona venäläinen 2+2+1 Sakkolasta (UUOOU/OUUOOO F1) (linkki; värin vaihto Ailin ohjeella linkki) ja ruskeissa suomeksi 1+2 F1 (linkki). Molemmissa lanka on Villa Laurilasta, mutta lankojen tarkemmat tiedot ovat valitettavasti jo unohtuneet.

Neulakintaat venäjäksi 2+2+1 F1, Sakkola
Nalbound mittens, Sakkola Stitch UUOOU/OUUOOO F1

My blog has been rather quiet for a long time, and I see the previous post was dated over two years ago, oops! The studies I started in August 2014 are finished now. I submitted my Master's Thesis for the final evaluation in the beginning of September, the date of graduation was registered at the end of October, got my professional license to practice in mid-November, and finally at the end of November I got the paper copy of my graduation certificate. Information between different organizations is transferred electronically nowadays, which is wonderful because that is why I was able to get my licence to practice before I got the paper copy of my certification. The Postal services were on strike for 2.5 weeks at that time, so I was glad I had chosen to collect the certificate from the student services office by myself instead of them mailing the certificate. 

The two nalbinding mittens that I finished already in summer 2018, I think, but have not blogged about them yet: The white ones were made using Sakkola Stitch UUOOU/OUUOO F1 (link; change of colours by Aili link), and the brown ones Mammen Stitch UOO/UUOO F1 (link). Both yarns are from Villa Laurila but unfortunately I have forgotten the details. 

Neulakintaat venäjäksi 2+2+1 F1, Sakkola
Nalbound mittens, Sakkola Stitch UUOOU/OUUOOO F1 

Neulakintaat suomeksi 1+2 F1
Nalbound mittens, Mammen Stitch UOO/UUOO F1

#83, 84

Yksi arvoitus vähemmän - One mystery solved

Kesällä 2015 kävin Museoviraston arkistossa lukemassa läpi vuoden 1957 neulakinnaskyselyn vastauskortit. Osa vastauksissa annetuissa tekniikkakuvauksista ei auennut ihan heti, ja olen myöhemmin lueskellut muistiinpanojani näistä epäselvistä, mieltä vaivaamaan jääneistä tapauksista.

Two years ago, in summer 2015, I visited in the archives of the National Board of Antiquities of Finland (NBA), and read the cards on which people had written their replies to the national Nalbinding Survey in 1957. Some of the descriptions were so ambiguous that I could not be sure what the informant had meant. Later on, every now and then, I have been reading through my notes of those obscure cases.

Tämän kesän löytö

One mystery solved 

Venäjäksi 2+2+1, F1B1
Russian Stitch 2+2+1, F1B1
"Metsäpirtti 4"

Yksi vastaajista oli lähettänyt Metsäpirtistä vastauskortin mukana useamman pienen näytteen eri neulakinnastekniikoista, ja erään näytteen yhteyteen hän oli kirjoittanut "puoli-karjalainen" (mallipala oli tehty venäjäksi 2+2+1, tavalliseen tapaan ilman lettireunaa). Hän kirjoitti, että puolikarjalainen ja kokokarjalainen erosivat toisistaan vain yhden silmukan verran. Vastaaja oli myös tehnyt pikkuruisen piirroksen selventämään asiaa. Muissa hänen lähettämissään näytteissä otetaan hänen mukaansa molemmat reunasilmukat etukautta, mutta kokokarjalaisessa otetaan ensin yksi reunasilmukka etukautta ("yksi uusi") ja sitten toinen reunasilmukka takakautta ("yksi vanha"). Siis kuten kuvassa, F1B1.

Tällaista kiinnitystapaa ei ole mainittu missään muualla - ellei sitten mukaan lasketa muinaisesta Egyptistä löytynyttä koptilaista neulakinnastekniikkaa, joka ulkonäöltään muistuttaa puikoilla neulottua.

Venäjäksi 2+2+1, F1B1, oikea puoli
Russian Stitch 2+2+1, F1B1, front side 
"Metsäpirtti 4"

One of the informants had sent several small nalbinding stitch samples, and had named one of those samples "Half Carelian" (the sample was Russian Stitch 2+2+1, UUOOU/OUUOOO). The informant (I don't know if it was she or he) wrote that in Half Carelian and in Full Carelian stitches there was only one small difference. There was also a tiny drawing included. The informant wrote that in all the other stitch samples that were included, the connection stitch is F2 (two loops from the upper edge, from front to back), but that in Full Carelian the connection is made by taking first one loop from front to back ("one new"), and then one from back to front ("one old"), F1B1. See the first photo.

This kind of connection stitch is not mentioned in any other sources. The one exception is the connection of the Coptic Stitch found in ancient Egypt, the stitch type that resembles knit stitches. 

Venäjäksi 2+2+1, F1B1, nurja puoli
Russian Stitch 2+2+1, F1B1, reverse side
"Metsäpirtti 4"

Etupistokirjontaa - Carelian embroidery

2012-05-27
Karjalaisista käspaikoista tuttua nurjatonta etupistokirjontaa sovellettuna neulakintaisiin. Lisää tekstiä kuvien jälkeen.

This type of embroidery was, and is still, used in the Carelian 'käspaikka' - ritual towels - in Finland. In English at the bottom.

Neulakintaat venäjäksi 1+2+1, karjalaista etupistokirjontaa
Nalbound mittens, Russian Stitch version, Reversible Double Running Stitch embroidery from Carelia



Neulakintaat, nurjaton etupistokirjonta
Nalbound mittens, Reversible Double Running Stitch embroidery



Neulakintaat, nurjatonta etupistokirjontaa.
Nalbound mittens, Reversible Double Running Stitch embroidery



Neulakintaat, nurjatonta etupistokirjontaa.
Nalbound mittens, reversible double running stitch embroidery



Lankana Pirtin Kehräämön Haukku, 50 % villaa, 50 % koirankarvaa. Neulakinnastekniikkana venäläinen pisto 1+2+1, jota on käytetty ainakin Kiteellä Pohjois-Karjalassa. Punainen lanka on Wollmeisen 100 % merinovillaa, värinä Vamp.

Langasta irtosi työskentelyn aikana aivan valtavasti karvaa, enkä uskaltanutkaan ottaa neulaan kovin pitkää pätkää kerrallaan, koska pelkäsin langan kuluvan olemattomiin. Pehmoiset kintaat näistä kuitenkin tuli!

Ranteissa kuvan yläreunasta alkaen: "isoja kanavarpaisia hienoilla koukkupolvilla", ja toisessa kuviossa "linnunsilmiä ja isoja kananvarpaisia". Mallit on otettu Theodor Schvindtin kirjasta Ompelu- ja nauhakoristeita (alkuperäinen painos vuodelta 1895), josta on otettu uusittu painos 1982. Kirjassa on aivan hykerryttäviä nimiä nurjattomilla etupistoilla kirjailluille kuvioille. Lintuihin on otettu mallia Aino Ollilan kirjasta Nurjaton etupistokirjonta eli luotoksittain kirjuttaminen (1951). Kuviot on tehty vapaalla kädellä, minkä huomaa vaikkapa siitä, että toinen tipusista on toista pulskempi. Peukalossa, on Schvindtin kirjasta kuvio, joka kuvassa on ylösalaisin kirjan kuvaan nähden, "linnunsilmiä härtsykkäin ja päinharavain kanssa".

Nurjatonta etupistokirjontaa on käytetty, ja käytetään, karjalan ortodoksiseen uskontoon kuuluvissa käspaikoissa, mutta myös mm. naisten puseronhelmoissa. Nurjattomalla etupistokirjonnalla koristettu käspaikka on samanlainen molemmin puolin, nurjaton. Etupistokirjontaan on yleensä käytetty punaista lankaa. Samanlaista nurjatonta etupistokirjontaa on käytetty myös monissa muissa maissa, mm. Venäjällä, Ukrainassa ja Intiassa.

In English
Yarn is Pirtin Kehräämö's Haukku, 50 % wool, 50 % dog hair. Nalbinding stitch I chose is one version of the so called Russian Stitch, UOOU/OUUOO F1, which has been used at least in Kitee (Finland, North Carelia). The red yarn is Wollmeise's 100 % merino yarn, colour Vamp.

While working and pulling the yarn through the loops again and again, there was an incredible amount of loose hair (dog hair, probably) dropping off, and I didn't dare to take a very long piece of yarn at a time to work with, because I was afraid the piece of yarn would wear out and vanish into the thin air in my hands while working. These mittens turned out to be very soft ones.

These figures have names. At the cuff, from the top of the photo: "Large chicken toes on fine/small bent knees", and the lower figure "bird eyes, and large chicken toes". I have chosen these figures from Theodor Schvindt's book (original print 1895; renewed reprint in 1982) about old Finnish embroidery models. The birds were chosen from Aino Ollila's book (1951), about reversible double stitch embroidery, although they are not an exact copy. I worked free hand which you can see if you look at my birds, for example. The one is plumper than the other. The figure on the thumb is also from Schvindt's book, though it is upside down compared to the book, "linnunsilmiä härtsykkäin ja päinharavaisten kanssa" - something along "bird eyes with härtsykkäs (no idea what they are!) and reversed small rakes".

In Finnish Carelia 'käspaikka' ritual towels are part of the Orthodox religion. The technique 'nurjaton etupistokirjonta' - reversible double running stitch or holbein stitch - is known also in Russia, Ukraine, and many other countries. The idea is to use the running stitches in a way which creates a reversible ritual towel, there is no 'wrong' side. In some older photos I found that these figures have also been used to decorated for example women's blouses, but I have not seen it used in mittens.


#66

Vanhaa ja uutta - Old and New

2012-05-23
Sain lahjoituksena edesmenneen joutsenolaisrouvan jäämistöstä tällaisen kintaanalun ja kuparineulan, vanhoja molemmat. Lisää tekstiä kuvien alapuolella.

I was given by a relative of a late woman in Joutseno (eastern Finland) this small nalbound mitten-to-be and a copper needle, both quite old. In English at the bottom.


Kintaanalku venäjäksi 2+3+3 ja kinnasneula, Joutseno
A beginning of a mitten UUOOOUUU/OOOUUUOOO, and a nalbinding needle,
from Joutseno, Finland

Tällaisena sain nämä
This is how the needle was sticked into the work

Kinnasneulan toinen puoli
The other side of the nalbinding needle

Reunasta on poimittu 3 silmukkaa
Connection stitch F3

 

Ensin "kahden ali"...
First "under two"...

Sitten "kolmen yli" (HUOM. seuraa neulan vasemmalla puolella olevaa lankaa)...
Then "over three" (NOTE. See the yarn on the left of the needle)...

Ja "kolmen ali"... (tämän jälkeen neulan suunta kääntyy)
And "under three"... (after this the direction of the needle changes towards 2 o'clock)

Kintaanalun toinen puoli
The other side of the mitten-to-be

Aivan kintaankärjessä on käytetty lankaa kaksinkertaisena
At the very tip the yarn has been folded double

Kintaanalun alakolmanneksessa on paikoitellen tasaisempia silmukoita kuin yläosassa: Kaksi eri tekijää.
At the lower half of the piece there are stitches that are more even than at the upper half: Two makers.

Sain hieman yllättäen lahjana tämän vanhan kuparineulan (pituus 10,8 mm, levein kohta 7 mm, paksuus 2 - 2,5 mm) sekä kintaanalun. Lahjoittaja ei tiedä onko kintaanalku hänen äitinsä tekemä (syntynyt 1920-luvulla), äidin siskon, vai kenties äidinäidin (en kysynyt tarkemmin, mutta oletettavasti syntynyt joko 1900- tai 1890-luvulla). Lahjoittaja ei muista äitinsä valmistaneen neulakintaita, mutta muistaa äidinäitinsä tehneen niitä. Tekijän tarkempi henkilöllisyys ei siis ole tiedossa, mutta tekijän voi joka tapauksessa olettaa olleen kotoisin rajan pinnasta Joutsenosta, Kaakkois-Suomesta.

Kintaanalkua on tehty vain muutama kerros, ja neulakinnastekniikkana on käytetty venäläisen pujottelutavan versiota 2+3+3 (UUOOOUUU/OOOUUUOOO), jota en muista aiemmin nähneeni mainittavan muualla - tämä siis otsikossa viitattu "uutta". Kiinnostavaa on myös, että kiinnityskohdassa on poimittu kolme reunasilmukkaa tavanomaisten yhden tai kahden sijasta.


Tätä kintaanalkua näyttää työstäneen kaksi eri henkilöä, toinen kokeneempi (tasaisia pistoja) ja toinen vielä opettelija (pistot epätasaisempia, työssä virheitä), joten on täysin mahdollista, että kolmen reunasilmukan kiinnitys on sekin opettelijan 'virhe'. Kintaanalku on paksu ja silmukat tiiviisti, joten en pikavilkaisulla pysty sanomaan, onko kolmen reunasilmukan kiinnitystä käytetty koko palassa vai vain osassa. Neulankärjellä lankoja sivuun vetämällä pystyy kuitenkin laskemaan, että pujottelutapaa 2+3+3 ovat joka tapauksessa käyttäneet sekä opettelija että kokeneempi tekijä. Aivan kintaan kärjessä on käytetty lankaa kaksinkertaisena, joten kärki on todella paksu ja tiivis.

Lanka on 4-säikeistä villaa, S-kerrattua, paksuudeksi arvioin noin 140 tex x 4. Kuparineula oli pistetty työn läpi molemmin puolin, ja neula ollut paikoillaan niin pitkään, että lanka on niistä kohdin värjäytynyt vihertäväksi.

Edit 2012-06-15:
Muuta asiaa etsiessäni huomasin, että Leinosen gradussa (2000, sivu 93) on mainittu joutsenolaisen haastateltavan kohdalla tämä pujottelutapa 2+3+3. Haastateltava oli oppinut tekniikan äidiltään, joka oli syntynyt Salmissa, Laatokan pohjoispuolella

Edit 2013-01-01
Suomenmuseotonline.fi -sivustoa selatessani huomasin, että eräällä sivulla mainittiin kintaan mukana olevan lapun, jossa kerrottiin valmistustapa. Kinnas on neulottu venäjäksi 2+2+3, ja kintaissa oleva paikkalappu 2+3+3. Kyseinen kinnas on peräisin Repolasta, Aunuksen Karjalasta. Repola sijaitsee Joensuusta hieman ylöspäin, Lieksan korkeudella, rajan pinnassa Venäjän puolella.


In English

I was given this old nalbinding needle made of copper (lenght 10.8 cm, widest part 7 mm, and thickness 2 - 2.5 mm), and a small unfinished piece of nalbinding, the top part of a mitten. The donor does not know whether this nalbinding piece was made by her mother (born in the 1920's), or her mother's sister, or her mother's mother (I didn't ask, but she was probably born in the 1900's or 1890's). The donor doesn't remember her own mother making nalbound mittens, but she does remember that her mother's mother nalbound them. Anyway, they all have lived in this same area, Joutseno, in southeastern Finland.

This top part of a mitten is only a few rows, and it is made in a version of the so called Russian Stitch, UUOOOUUU/OOOUUUOOO (2+3+3), which I don't remember having seen before - thus the "New" in the title, and what I find interesting, the connection stitch seems to be F3.

Though, this piece seems to have been made by two persons: one more skilful (very even stitches), and the other probably still learning (stitches not that even, and some mistakes), so the F3 could be the learner's 'mistake', too. The item is very thick and dense, so I am not able to check by a quick glance if it is F3 throughout the item, also in the stitches made by the more experienced nalbinder, or whether the more xperienced nalbinder has used F2. I am going to try to find that out, too, though. The stitch type is UUOOOUUU/OOOUUUOOO throughout the item, however, that much I was able to check by pulling the yarns aside with the needle tip. At the very tip of the mitten the maker has used doubled yarn, so the tip is even more thick and dense.

The yarn is 100 % wool, light gray, 4-plied, thickness probably similarish as in 140 tex x 4. The copper needle was sticked into the work, and had stayed in its place for such a long time that it had discoloured the wool greenish.

Edit 2012-06-15:
While searching for something else, I noticed that this type of nalbinding technique is actually mentioned in Ms Leinonen's Master's Thesis (2000, p. 93). One of the persons she interviewed, knew this technique. The interviewee lived in Joutseno, southcarelian Finland, and her mother, who taught her to nalbind, was born in Salmi, on the north side of Lake Ladoga.

Edit 2013-01-01
On the website suomenmuseotonline.fi I found a photo of a pairless nalbound mitten, and it said on the page that there was a piece of paper with the mitten, saying the mitten itself was made in Russian Stitch version 2+2+3, while the patch attached to fix the mitten was made in Russian Stitch version 2+3+3. The pairless mitten was from Repola, Olonets Carelia, ie in Russian Carelia, a bit north from (Finnish) city of Joensuu, on the same 'level' with (Finnish) city of Lieksa, just right across the border. 

Hapsua & raitaa - Fringes & Stripes

Pystyraitakokeilu jatkuu...

Experiments with vertical stripes, Part II... In English at the bottom.



Neulakintaat ja iskuhapsu
Nalbinding mittens with fringe



Lankana Villa Laurilan kainuunharmaslanka vaalean- ja tummanharmaana, 100 % villaa, 140 tex x 4. Neulakinnastekniikkana venäjäksi 1+2+1, jota museoviraston keruuarkiston näytteiden perusteella on käytetty ainakin Kiteellä.

Edellisen postauksen pystyraitalapaset oli aloitettu ranteesta, mutta nämä on aloitettu kärjestä. Kintaankärkeen tein 18 silmukan pötkön, jonka jälkeen aloin kääntyä, ja lisäsin aina 3 silmukkaa kummassakin reunassa, paitsi viimeiset lisäykset olivat vain 1 s kummassakin reunassa. Kintaan leveys on 60 silmukkaa yläosassa ja 62 peukalosta alaspäin, ja tummemman harmaan raidan leveys on 8 silmukkaa.

Raidan värinvaihto on tehty tavalla, jonka Aili Kuronen opetti minulle syksyllä 2010.

Hapsureunuksen tein näillä Tålamodspåsen-blogista löytyneillä kavelfrans-ohjeilla. Täällä Med nål och tråd -blogissa näytetään kavelfransin teko sekä valokuvin että videolla (sivun alareunassa). Jos oikein ymmärsin, kavelfrans, etenkin tuo Med nåld och tråd -blogin ohje, vastaa iskuhapsua suomeksi. Tålamodspåsenin ohjeella saa hapsureunusta yksinkin, ilman toista käsiparia. Käytin apuna tavallista mittanauhaa, ja kieputin sen ympärille lankaa kaksinkertaisena, ja kiinnitin lankanipun sitten virkaten kiinteällä silmukalla. Virkkauslankana minulla oli erillinen, ohuempi lanka, ja yritin virkata mahdollisimman tiukkaan, etteivät hapsut myöhemmin tipahtele irti.


In English

Yarn from Villa Laurila, rare Kainuu Grey sheep breed, 100 % wool, 140 tex x 4. The nalbinding stitch I used in these mittens is one version of the Russian Stitch, UOOU/OUUOOO F1, which has been used in Finland at least in Kitee, according to the samples in the museum archives.
The black & brown vertical striped mittens in my previous post were started at the cuff, but these ones I started at the fingers. I made 18 stitches, pivoted, and increased 3 stitches in each corner, except for the last increases which were only 1 stitch in each corner. The total stitch count is 60 in the top part, and 62 stitches below the thumb. The width of the darker grey stripe is 8 stitches.

The change of colours in these mittens is made in the way Aili Kuronen taught me in autumn 2010.

For the fringes I used these instructions for 'kavelfrans' in Tålamodspåsen blog. In this other blog, Med nål och tråd, you can see how to make the fringe, 'kavelfrans' in Swedish language or 'iskuhapsu' in Finnish language, both in photos and video (at the bottom of the blog page). With Tålamodspåsen's instructions you can make the fringe alone, without an extra pair of helping hands. My tools were a crochet hook, and an ordinary flexible tape measure. I wrapped double yarn around the tape measure, and then joined the loops together by crocheting a single crochet stitch. For crocheting I had another, thin thread, and I tried to crochet the loop as tightly as possible so that the fringes won't start dropping off later on.

#65

Täpliä - Spotted nalbinding mitts

Toini-Inkeri Kaukosen artikkelissa (1960) on kuva täplikkäistä neulakintaista 1930-luvulta Kontiolahdelta Joensuun läheltä.

In Toini-Inkeri Kaukonen's article (1960) there is a photo of spotted, black and white, nalbound mittens, from Kontiolahti, near Joensuu (Finland), from 1930's. In English at the bottom.


Täplikkäät neulakintaat
Spotted nalbound mittens



Täplikkäät neulakintaat, yksityiskohta
Spotted nalbound mittens, detail

Omista testikintaistani ei tullut aivan samanlaisia kuin alkuperäisistä Kontiolahden neulakintaista. Käyttämäni lanka, Villa Laurilan nelisäikeinen suomenlammashahtuva, oli tähän tarkoitukseen ja tekniikkaan turhan paksua, joten rivikorkeus ja sen aiheuttama vinous tuotti päänvaivaa sekä peukaloiden aloituksessa ja lopetuksessa että kintaankärjissä ja -suissa. Haastavaa oli myös se, että luonnonmusta lanka oli selvästi paksumpaa kuin valkoinen, vaikka ne olivatkin samaa lankaa ja ostettu samaan aikaan! Valkoisiin silmukoihin piti jättää lankakaarten väliin enemmän väljyyttä kuin mustiin, jotta kerroksen korkeus olisi säilynyt samana. Valmiissa kintaissa lankojen eroa ei pesun ja pienen kutistuksen jälkeen enää huomaa.

Alkuperäisissä Kontiolahden täpläkintaissa myös peukaloon on neulottu täpliä, ja minäkin kokeilin sitä, mutta langan paksuudesta johtuen lopputulos ei ollut hyvä, joten leikkasin aloittamani peukalon irti ja päätin tehdä kintaisiin yksiväriset peukalot. Alkuperäiset neulakintaat on valokuvan perusteella mielestäni neulottu venäjäksi kuudella langalla (2+2+2), ja tätä pujottelutapaa käytin minäkin omissa täpläkintaissani. Alkuperäisissä kintaissa täpliä on viisi per kerros, ja yhden täplän leveys on noin 13 silmukkaa (kuva on pieni ja epätarkka), paitsi kämmenosassa ja peukalossa vähemmän. Minunkin kintaissani täpliä on viisi kerroksellaan, mutta yhden täplän leveys on vain yhdeksän silmukkaa.

Värinvaihto olisi todennäköisesti kannattanut tehdä niin, että edellisen kerroksen valkoisen täplän 1. silmukan kohdalle olisi vielä tehty valkoinen silmukka, ja lanka vaihdettu mustaksi vasta sitten. Vastaavasti edelliskerroksen mustan täplän 1. silmukan kohdalle vielä yksi musta silmukka, ja sen jälkeen langanvaihto valkoiseen.

Kokeilin kintaiden neulomista ensin peukaloa apuna käyttäen, kuten yleensäkin työskentelen. Täplistä ei kuitenkaan tullut samanlaisia 'tähtimäisiä', kuten alkuperäisissä kintaissa, vaan pikemminkin ne muistuttivat lentäviä lintuja ;) . Seuraavaksi kokeilin tasona työskentelemistä, ilman peukalosilmukoita, mutta myöskään työtapa, jossa neula pujotellaan kaikkien lankojen ali ja yli (meno- ja paluusuunta samalla pujotuksella), ei synnyttänyt 'tähtiä'. Tähtiä sain vasta pujottelemalla neulan ensin menosuuntaan, vetämällä langan kokonaan läpi, pujottelemalla neulan paluusuuntaa ja vetämällä langan kokonaan läpi.

Peukalosilmukoita apuna käyttäen olisin voinut pitää odottavan värin etusormella koko ajan, ja poimia sen mukaan kuhunkin silmukkaan piston puolivälin jälkeen. Tasona työskennellessä päädyin jättämään odottavan värin nurjalle, ja pujottelemaan sen työn nurjan puolen silmukoihin aina värinvaihdon yhteydessä.

Väriä vaihtaessa jätin viimeisen silmukan kesken (pujotin vain ali-yli-ali-käännös-yli), ja työnsin neulan nurjalle. Pujotin vuoroaan odottaneen värin nurjan puolen silmukoihin piiloon, ja tein tällä värillä silmukan loppuun (-ali-yli).

Kaukosen artikkelissa mainitaan, että täplikkäitä kintaita on valmistettu Karjalassa paikoitellen, ja että niitä varten kehrättiin ja kerrattiin lanka täplikkääksi. Kontiolahden täpläkintaiden kuvatekstissä sanotaan, että ko. kintaiden lanka olisi juuri tällaista täplikkääksi kehrättyä ja kerrattua. En ole koskaan kehrännyt, mutta epäilen, olisiko itse kehräten mahdollista saada aikaan lankaa, jossa värit vaihtuisivat niin täsmällisin välein kuin alkuperäisissä Kontiolahden täpläkintaissa. Museoviraston keruuarkistossa on myös mustavalkoisten täpläkintaiden alku, jossa on pikkuruiset solmut jokaisen värinvaihdon kohdassa.

***
In English

My spotted mittens did not turn out exactly like the original Kontiolahti spotted mittens. The yarn I  used, a thick single ply 100 % Finnish Sheep breed wool from Villa Laurila, was bit too thick for this purpose and for the nalbinding stitch I used, so the high rows and the resulted obliqueness was a bit of a nuisance when starting and finishing thumbs, and mitten tops and wrists. Another challenge was that the natural black yarn was clearly thicker than the white one although they were same yarn, and bought at the same time! White stitches needed more air around the loop arches than the black ones in order to keep the row height even. In the finished, washed and slightly fulled mittens the difference is not noticeable.

In the original Kontiolahti spotted mittens also the thumbs are spotted, and I tried that, too, but since my yarn was too thick, the result did not look good. I cut off the thumb I had started, and decided to make thumbs all black instead. Based on the photo of the original spotted mittens I think they were nalbound in Russian Stitch UUOOUU/OOUUOOO, and that's the stitch I used in my spotted mittens, too. In the original mittens there are five spots in each row, and one spot consists of about 13 stitches (the photo is tiny and bit blurry), except in the palm and thumbs (less). In my mittens, too, there are five spots per row, but each spot is only nine stitches wide.

Change of colours should have probably been best done so that above the 1st stitch of white spot (in previous row) one white stitch, and then change colours. Similarly one black stitch onto 1st stitch of black spot (in previous row), and then change colours.

First I tried to nalbind like I usually do, ie with some of the loops wrapped around my thumb. The spots did not become star-like like in the original mittens, however, but they resembled more flying birds ;) . Then I tried to work without thumb loops, flat, and insert the needle through all the loops before pulling the needle out, but that did not give me stars either. Finally I got my star-like figures when I inserted the needle under-over-under, pulled the needle and yarn all the way through, returned with the needle over-under-over, and pulled the needle and yarn through again.

If I had been able to use thumb loops, I could have kept the "waiting colour" on my forefinger all the time, and picked it up in the middlish of each stitch. As I had to work flat, I ended up leaving the waiting colour in reverse side of the mitten, and hide it into the loops each time I changed colours.

When changing colours, I did not finish the stitch, but only inserted needle under-over-under-turn needle-over, and left the needle in the reverse side. Then I hid the waiting colour into the loops in the reverse side, and used that colour to finish the stitch (-under-over).

Kaukonen mentions in her article (1960) that spotted mittens were nalbound in some areas in Carelia, and that yarn was spinned and plied spotted for such mittens. In the text below the photo of the Kontiolahti spotted mittens it says those mittens were made of such spotted yarn. I have never spinned yarn myself, but I do suspect if it was possible to attain yarn with changes of colour in such precise distances as in the original Kontiolahti spotted mitts. Besides, there is an unfinished spotted mitten in the archives of Finnish National Board of Antiquities, a spotted mitten with a tiny knot in each colour change.


#61

Vasenkätisesti - Left-handed

Videoita vasenkätisille neulakintaantekijöille: suomeksi 2+2, suomeksi 1+2, suomeksi 1+2, suomeksi 1+3, venäjäksi 2+2+2 ja pyöräyttäen.

Left-handed nalbinding videos: Oslo Stitch, Mammen Stitch, Broden Stitch, Finnish Stitch, Finnish Turning Stitch, and Russian Stitch.













Opettelin neulomaan vasemmalla kädellä suomeksi 2+2 jo joululomalla, mutta videoksi saakka se ei kehittynyt ennen kuin nyt. Aivot nyrjähtivät, enkä ollenkaan voinut ymmärtää, miksi neulakäsi ei totellut ajatuksiani ;) . Pistoja kertyi varmaan kolme-neljäsataa ennen kuin koordinaatio alkoi toimia edes kohtuullisesti. Eilisiltana kokeilin uteliaisuuttani vasenkätisesti pätkän pyöräyttäen ja venäjäksi, eikä se muuten tuntunut tällä kertaa ollenkaan niin konstikkaalta kuin talvella, mutta venäläistä olisi pitänyt harjoitella enemmän, ja ukkosen laannuttua ja taivaan hieman kirkastuttua, sähkövalossa videon värit nimittäin vääristyvät liikaa, otin muutaman videopätkän.

I learnt myself to nalbind Finnish Stitch left-handed already on Christmas holidays but it didn't evolve into a video until now. Strained my brain, and I simply could not understand why my needle hand did not obey my thoughts ;) . I needed probably some three or four hundred stitches to reach a reasonable coordination. Then last night I nalbound small test pieces, and it felt a lot easier this time, by the way, in Finnish Turning Stitch and Russian Stitch, though the latter of which I should had practised bit more, and after the thundering eased off and the sky got clearer, electric light namely distorts colours, I took a couple of video clips.

Hansenin koodi - Hansen's Notation

Neulakinnastekniikoiden merkitsemiseen on kehitelty useampiakin tapoja, mutta toistaiseksi käyttökelpoisin on Egon Hansenin koodi.

Different persons have developed ways to write down nalbinding techniques, but so far the most useful one seems to be Egon Hansen's Notation.

Yläkuvassa on venäjäksi 2+2+2 neulottu malli, Hansenin koodilla UUOOUU/OOUUOOO. Kuvassa uloimmainen lanka oikealla lähtee silmukkarivin oikeassa reunassa alhaalla ensin 2 langan ali (UU), sitten 2 langan yli (OO), ja vielä 2 langan ali (UU). Sitten langan suunta kääntyy (/), ja lanka kulkee 2 langan yli (OO), ja 2 langan ali (UU), 2 langan yli (OO), ja lopuksi risteää vielä itsensä yli (O).

In photo above, Russian Stitch 2+2+2, ie UUOOUU/OOUUOOO per Hansen. The loop on the far right goes first, at the bottom of the row, under 2 yarns (UU), then over 2 yarns (OO), and again under 2 yarns (UU). Then the direction of the yarn changes (/), and on the top of the row the yarn goes over 2 yarns (OO), under 2 yarns (UU), then over 2 yarns (OO), and finally crosses itself (O).
Kyseisessä pistossa neula alittaa/ylittää kolme "lankaa tai lankaryhmää" kääntymiskohdan molemmin puolin, joten tekniikka on ns. kolmevaiheista eli venäjäksi neulottua, ja koska piston alussa neula kulkee ensin kahden (2) langan ali, sitten kahden (2) langan yli, ja vielä kahden (2) langan ali, tekniikka on venäjäksi 2+2+2, tai Hansenin koodilla UUOOUU/OOUUOOO.

Kun peukalo on kiinni työssä, pujottelutavan "venäjäksi 2+2+2" voi ajatella niin, että peukalon ympärille jää 2 peukalosilmukkaa (joita ei poimita), neulalle poimitaan ensin 2 silmukkaa tavalliseen tapaan ja sitten vielä 2 silmukkaa takakautta.

Samalla periaatteella neulotaan muutkin venäläisen piston versiot. Kun muistaa, että numeroparin ensimmäinen luku tarkoittaa peukalon ympärille jääviä silmukoita, ja keskimmäinen luku neulalle "tavalliseen tapaan" poimittavia silmukoita, ja viimeinen luku neulalle "takakautta" poimittavia pikkusilmukoita, pujottelutekniikoita on helpompi hahmottaa.

Hansenin koodi kertoo tiivistetysti, millä tavalla langat kulkevat toistensa ali-yli, mutta kintaita kyllä pystyy neulomaan ilman Hanseniakin ;)

Hansen's Notation definitely is not necessary for making mittens successfully ;)

***

Alla kuvassa myös suomeksi 2+2 neulottu malli, Hansenin koodilla UUOO/UUOOO.

Below Finnish Stitch 2+2, UUOO/UUOOO.

Taitaja työssä - Aili's skillful nalbinding

Tapasin Aili Kurosen syyskuussa 2010, ja uudelleen pari viikkoa myöhemmin. Jälkimmäisellä kerralla otimme Ailin kanssa muutaman videon hänen työskentelystään.
Tällä videolla Aili neuloo venäjäksi 2+2+2. (Kuvaa klikkaamalla aukeaa linkki Youtubeen)

On this video Aili is nalbinding the so called Russian Stitch. (Clicking the pic will open a link to Youtube).



Aili Kuronen sai opin neulakintaiden tekoon mummoltaan Rautjärvellä 1930-luvun lopulla. Mummo opetti neulomaan suomeksi 2+2, ja myöhemmin 1950-luvun alussa Aili oppi apeltaan venäjäksi neulomisen. Muitakin pujottelutapoja Aili on ehtinyt opetella 70-vuotisen neulakinnasuransa aikana.

I met Aili Kuronen in September 2010, and again two weeks later. In the latter visit we made a few videos on Aili's nalbinding.

Aili learnt the art of nalbinding from her grandmother in Rautjärvi (Finland) in the end of 1930's. Grandmother taught her the so called Finnish Stitch (UUOO/UUOOO F2), and later on, in the early 1950's Aili's father-in-law taught her the so called Russian Stitch (UUOOUU/OOUUOOO F2). She has learnt other stitches as well in her nalbinding career.

Youtubessa on kaikkiaan seitsemän videota Ailin työskentelystä: Kolme suomalaisesta ja neljä venäläisestä pistosta, ja lisäksi kaksi erilaista tapaa langan jatkamiseen.

On Youtube there are total seven videos on Aili's nalbinding: Three on Finnish and four on Russian Stitch, and in addition two different ways to join a new piece of thread.

Opissa "kinnasmummuilla"

Syyskuun alussa kävin kolmen kokeneemman neulakinnasosaajan luona, ihan tässä lähialueella, rajan tuntumassa Etelä-Karjalassa. Kaikki olivat oppineet neulakinnastekniikan äidiltään tai mummoltaan 1930-luvulla eli ovat neuloneet kintaita yli 70 vuotta.

Tekstiin alemmas on upotettu muutama videolinkki.


Kuvaa klikkaamalla aukeaa youtubeen vievä linkki.

Kaikkea mielenkiintoista näinkin :) !

Neljännenkin rouvan luona kävin. Hän oli nuorempi kuin edelliset ja opetellut Joutsenossa 70-luvulla koulussa neulomaan kintaita, ja muisteli sen jälkeen tehneensä vielä kahdet. Hauska sattuma oli, että käsityön opettaja oli sama kuin minullakin hieman myöhemmin, ja Joutsenon perinnekäsityötä revinnäistäkin olimme molemmat koulussa ommelleet. Hän ei enää muistanut neulakintaiden tekotapaa, mutta oli säilyttänyt ensimmäiset tekemänsä kintaat. Neuloksen tiiviydestä voisin arvella, että silmukat on tehty peukalon päällä. Tekniikkana oli suomeksi 2+2 F1. Kintaiden muoto melko kulmikas kärjestä, peukalo pyöreäkärkinen, ja kintaansuuhun oli virkattu erivärisellä langalla pari kerrosta.

Sitten näihin kokeneempiin osaajiin... :)

Ensimmäinen rouva oli oppinut Savitaipaleella 1930-luvulla neulomaan kintaita suomeksi 1+3 F1 (video), peukalon päällä, eikä hän ollut koskaan muulla tavalla neulakintaita tehnytkään. Viimeisestä kinnasparista tosin on ehtinyt kulua jo 20 vuotta, mutta hän on sen jälkeenkin näyttänyt tekniikkaa muille. Piston lopussa peukalosilmukka pudotetaan pois, kiristetään uusi peukalosilmukka, ja peukalon takaa poimitaan neulalle kolme silmukkaa. Omien työtapojensa lisäksi rouva no 1 näytti keskeneräiset kintaat, jotka oli saanut tuttavaltaan. Kintaiden alkuperäinen tekijä oli jo ehtinyt kuolla. Näissä toisissa kintaissa tekniikkana oli suomeksi 2+3 F2, mutta tekotavasta ei tarkemmin ole tietoa. Rouva no 1 teki omien kintaidensa kärjestä "käden muotoisen", ts. aloituspötkö oli lyhyehkö, ja sivuilla lisättiin silmukoita reilummin, jotta muodosta tulisi kaartuvampi. Peukalo oli pyöreäkärkinen, ja se aloitettiin peukaloaukon ranteenpuoleisesta reunasta. Tuttavan keskeneräiset kintaat sen sijaan olivat erittäin kulmikkaat ja tasaleveät, ja niistä puuttui peukalo.

*

Toinen rouva oli saanut kinnasopin 1930-luvulla Rautjärvellä . Hän oli ensin oppinut kotonaan suomeksi 2+2 F2, ja myöhemmin venäjäksi 2+2+2 F2, ja lisäksi hän osasi muitakin tekniikoita. Rouva no 2 näytti monia työtapojaan ja yksityiskohtia, mm. aloitus, langan jatkaminen, peukalon aloitus, pyöreä aloitus, kääntyminen, sekä valmistamiaan töitä. Hänen tapansa neuloa sekä suomeksi 2+2 että venäjäksi olivat erilaisia kuin mitä tähän asti olin nähnyt tai kuullut.

Pääsisipä joskus museoviraston keruuarkistoon oikein ajan kanssa lukemaan 1957 kyselyn vastaukset läpi! Tiedä mitä aarteita sieltä vielä löytyisi. Tosin pelkät sanalliset kuvaukset työtavoista saattavat olla hepreaa tai muuten monitulkintaisia, mistä Leinosen graduun (2000) sisällytetyissä siteerauksissa on hyviä esimerkkejä.

Rouva no 2:n tavalla suomeksi 2+2 neulottaessa (video) peukalolta pudotetaan peukalosilmukka, kiristetään uusi peukalosilmukka, ja se toinen "peukalosilmukka" (kun 2+2) jätetään vapaasti oleilemaan peukalon taakse. Peukalolle siis jätetään yksi peukalosilmukka, peukalon takana toisesta "peukalosilmukasta" hypätään yli, ja neulalle poimitaan seuraavat kaksi (kun 2+2). Ihmettelin alkuun, että eikö se irtosilmukka ole tiellä, mutta nähtyäni voin vain todeta, että ei se ole ;) . Piston lopulla neula pujotetaan molempien peukalosilmukoiden läpi, myös sen irtosilmukan.

Venäjäksi 2+2+2 neulominen sujui niin sulavasti ja nopealiikkeisesti, viuh vauh, että minun piti useaan kertaan pyytää hidastamaan, kun silmät ja ajatus eivät millään ehtineet mukaan ;) . Siis minullahan tietenkin oli oma neula ja lanka mukana ja tein samalla itsekin. Yritin ;) . Tässä rouva no 2 näytti yhdistävän peukalon päällä ja ilman peukaloa työskentelyn - tai minä vain olin jäykästi kuvitellut, että joko neulotaan peukalon päällä tai ilman peukaloa, siis ennen kuin näin, että niitä voi yhdistääkin. Piston lopussa uusi silmukka kiristetään peukalolle, sitten toinen ulompi (=toisiksi uusin) silmukka nostetaan peukalolle (peukalo työnnetään lankojen väliin, viuh), neula peukalon takana kahden silmukan ali, työ "käännetään" (vauh) ja peukalolta tipautetaan silmukat pois, ja loput tehdään työn etupuolelta pujotellen, periaatteessa ilman peukaloa, mutta kyllä ne silmukat siinä peukalonkärjelläkin käyvät pyörähtämässä. Lisäys 29.10.2010 videolinkki.

Rouva no 2 näytti minulle monien muiden asioiden lisäksi myös haahlaamisen (video). Sehän oli suorastaan epäilyttävän helppoa ;) ! Olin kuullut haahlaamisesta ja lukenut ohjeet, mutta en ollut koskaan tullut kokeilleeksi. Kannattaa kokeilla. Helppoa kuin mikä. Ja kätevää :)

*

Kolmas rouvakin oli opetellut neulakintaiden tekemisen 1930-luvulla, Joutsenossa. Hän näytti tekniikat suomeksi 2+3 F2, peukalon päällä, ja venäjäksi 2+2+2 F2, peukalon ja etusormen päällä.

Rouva no 3:n näyttämä suomalainen tekniikka (video) oli se, mitä olen kutsunut pudota ja poimi -tekniikaksi. Piston lopussa kaikki peukalosilmukat pudotetaan pois, uusi silmukka kiristetään "vapaasti" (ei peukalolle), kaksi viimeisintä silmukkaa nostetaan peukalolle (peukalo työnnetään lankojen väliin), ja peukalon takaa poimitaan neulalle kolme silmukkaa. Näppärästi rouva teki!

Venäläinen tapa 2+2+2 (video) tuotti jälleen yllätyksen! Aluksi tuntui, että miten tuosta saa mitään selvää, varsinaista aivojumppaa siis ;) , mutta kokeilun jälkeen tämä "perhostekniikka" vaikutti kätevältä. Piston lopussa kaikki silmukat pudotetaan pois peukalolta, uusi silmukka kiristetään "vapaasti" (ei peukalolle), ja kaksi viimeisintä silmukkaa nostetaan peukalolle (peukalo työnnetään lankojen väliin). Tähän saakka kuulostaa tutulta, eikö. Sitten nostetaan neulan avulla etusormelle seuraavat kaksi silmukkaa. Sanon rouva no 3:n tekniikkaa perhostekniikaksi, koska silmukat aukeavat sormille kuin perhosen siivet. Lopuksi poimitaan neulalle peukalon ja etusormen välistä kaksi silmukkaa, neulan suunta oikealta vasemmalle, ja työnnetään neula etusormella olevien lankojen läpi ja vielä peukalolla olevien lankojen läpi.

Kintaan malli rouva no 3:lla oli erittäin kulmikas, sillä aloituspötköstä tehdään käden levyinen eikä uusia silmukoita lisätä ennen kuin vähän ennen peukaloa - sanomattakin lienee selvää, että kaikki em. rouvat aloittivat kintaansa kärjeästä ;) - ja myös peukalosta tehdään erittäin kulmikas. Peukaloa kavennetaan joka kerroksella sivuilla yksi silmukka (venäjäksi neulotussa mallikintaassa peukalolla ei kerroksia ollut kuin kolme), ja sen jälkeen peukalo ommellaan umpeen. Peukalon rouva no 3 aloittaa peukaloaukon sormien puoleisesta reunasta (peukalonhangan puolelta).

*

Monta mielenkiintoista asiaa tuli nähtyä, ja olen ollut aivan innoissani näiden jokaisen käynnin jälkeen :) ! Niin paljon asioita, joita ei ole missään "kirjoissa ja kansissa"...