1930-luvun kintaat Joutsenosta - 1930's mittens from Joutseno

Ruotsin digitaalisessa museossa on kuva joutsenolaisista neulakintaista, jotka on hankittu Ruotsiin vuonna 1931 (linkki). Kintaissa on kaksivärinen koristeellinen suu. (Edit: 2/2017. Alkuperäisten kintaiden värit olivat valkoinen ja kirkkaanvihreä!)

In the Swedish digital museum there is a photo of a pair of nalbound mittens from Joutseno (Finland), the pair was acquired to Swedish museum in 1931 (link). The mittens have a decorative cuff worked in two colours. In English here and there below photos. (Edit: 2/2017. Original colours were white and bright green!)

Neulakintaat, malli vuodelta 1931 joutsenolaisista kintaista.
Nalbinding mittens, a copy of mittens from Joutseno (Finland) in 1931.

Digitaalisen museon sivuilla ei ollut näistä kintaista tarkempia tietoja, esimerkiksi kintaiden kokoa. Vertasin museon kintaita omiini, muun muassa peukalonhangan ja kärjen pituutta, ja tulostin kintaiden kuva olettamassani luonnollisessa koossa. Arvioin kintaiden pituudeksi 30,5 cm. Kintaat näyttivät paperilla valtavilta! Yllättävää kyllä, valmiit kintaat eivät kädessä kuitenkaan tunnu erityisen suurilta.

On the pages of Swedish digital museum there wasn't any additional information about these mittens, nothing about the size of the mittens, for example. I compared the museum mittens to my own, the distance between thumb root and mitten top, among others, and then printed out the photo of the mittens in the supposedly natural size. I estimated the length would be about 30.5 cm (12 inches). The mittens looked huge on the paper! I was a bit surprised to find that the finished mittens do not feel too large in my hands, after all. 

Museokintaiden kuva tulostettuna oletetussa luonnollisessa koossa.
Photo of the museum mittens printed out in the presumed natural size. 

Neulakinnaspistoksi valitsin suomeksi 2+3 F2 rannekkeen koristekuvioiden vertailun perusteella, ja työskentelin tasona ilman peukalosilmukoita.

I chose to use Finnish Stitch UUOOO/UUUOOO F2, based on the two-coloured decorations on the cuff, and I did not use thumb loops but worked flat. 

Neulakintaat aluillaan, alla tulostettu kuva alkuperäisestä kintaasta.
Starting the project, a printed picture of one of the the original mittens.

Rannekkeen koristekuvion alku.
Beginnin the two-coloured decoraction of the cuff. 

Alkuperäinen ranneke ja kopio.
The original cuff and the copy of it. 

Neulakintaat, kopio joutsenolaisista kintaista vuodelta 1931.
Nalbound mittens, copied from mittens from Joutseno (Finland), in 1931.

Tavallisesti pesen valmiit neulakintaat, huovutan kevyesti ja harjaan sisäpuolen pörröiseksi. Neulakintaiden kiertymisen pesussa olen huomannut aikaisemminkin - joskus näyttää kuin pesusta olisi tullut kaksi saman käden kinnasta, ja kintaita saa käännellä ja venytellä ennen niiden asettamista kuivumaan. Pyöreäkärkisissä kintaissa kiertymisellä ei juuri ole suurta merkitystä. Näissä kintaissa on kulmikas kärki, joten kiertymisen määrä on helppo havaita.

Kintaat on aloitettu kärjestä. Peukaloaukon aloitin kummassakin kintaassa tasan reunasta (tai päätin tasan reunaan). Vasemman käden kintaan peukalo (kuvassa) on pesussa kiertynyt hieman liikaa kohti kämmentä venyttelyistä ja asetteluista huolimatta, ja se vetää kintaankärjen vinoon, kun kinnas on kädessä. Oikean käden kintaan peukalo (ei kuvaa) on vastaavasti kiertynyt hieman liikaa kämmenselän puolelle. Jos vielä teen kulmikaskärkisiä kintaita, aion kokeilla vasemman kintaan peukaloaukon siirtämistä pari kolme silmukkaa sivutaitteesta kämmenselän puolella ja oikean käden peukaloaukon siirtämistä saman verran kohti kämmentä tai mahdollisesti päättämistä tasan reunaan, kuten näissäkin kintaissa - oikean käden kinnas nimittäin istuu käteen suht hyvin näinkin.

Suurin kiertymä on kintaansuussa. Vihreä nuoli osoittaa kohdan, johon päättelin viimeisen kerroksen. Punainen katkoviiva ja rasti osoittavat kohdan, jonne päätelty kohta on siirtynyt. Kiertymää on kintaansuussa siis noin 4-5 cm! Jos etenkin pitkävartisissa neulakintaissa haluaa päättelykohdan pysyvän ranteen sisäpuolella pesun/huovutuksen jälkeenkin, kannattanee viimeinen kerros päätellä vasemmassa kintaassa reilusti lähemmäs peukalon reunaa ja oikeassa kintaassa lähemmäs pikkusormen reunaa.

Nuolet osoittavat pesun jälkeisen kiertymisen.
Arrows mark the places where the twisting caused by washing can be seen.  

Usually I wash the finished nalbinding mittens and felt them slightly, and also brush the insides fluffy afterwards. Nalbinding mittens tend to twist in washing - sometimes I seem to have two mittens of the same hand, and I have to stretch them before setting them to dry. With mittens with round top the twisting is not really an issue, though. These mittens have a square top so the amount twisting is easy to detect. 

I started these mittens at the top. The hole/slit for thumb was placed right at the edge/side in both mittens. In the left hand mitten (on the photo above) the thumb has twisted slightly too much towards the palm. That causes the mitten top to twist when you wear the mitten. In the right hand mitten (no photo) the thumb has twisted slightly too much towards to back of the hand. If I am yet to make another pair of mittens with square top, I will probably try to position the thumb hole of the left hand mitten two or three stitches on the side of the back of the hand (instead of being straight at the side), and respectively the thumb hole in the right hand mitten two or three stitches towards the palm, or possibly leaving the right hand thumb hole as it is in these mittens, right at the side - that is because the right hand mitten fits hand pretty nicely after all. 

The greatest amount of twist is in the cuff edge. The green arrow points the place where I finished the last row. The red dotted line and the red x mark how much the cuff has twisted in washing - that is 4 to 5 cm! In case you are making long-cuffed nalbinding mittens, and you want the finishing point to stay on the inner wrist side of the mittens even after washing and/or felting, it is probably best to finish the last row nearer the thumb in the left hand mitten, and nearer the little finger in the right hand mitten. 

Yksi tapa sulkea peukalon kärki.
One way to close the top of the thumb. 

#78

Kaalirautoja ja omenoita - Apples and Cabbage chopping tools

2013-01-01

Hyvää uutta vuotta :) !
Happy New Year :) ! In English at the bottom of the page.

Neulakintaat, suomeksi 1+3, karjalaista nurjatonta etupistokirjontaa.
Nalbinding mittens in Brodén Stitch with Carelian reversible double running stitch embroidery (Holbein stitch).

Näissä harmaissa kintaissa on neulakinnastekniikkana suomeksi 1+3 (F1, yksi reunasilmukka). Ruotsissa tämä pujottelutapa vaikuttaa olevan yleinen, kenties jopa tunnetuin, mutta on tätä täällä Suomessakin käytetty. Haastattelin syksyllä 2010 muutamia neulakintaantekijöitä, joista yksi (s. 1923) oli kotoisin Savitaipaleelta, Kaakkois-Suomesta, ja joka oli oppinut pujottelutavan 1+3 kotonaan Savitaipaleella 1930-luvulla. Muita neulakinnastekniikoita heillä kotona ei ollutkaan tunnettu.

Koristeet on ommeltu karjalaisella nurjattomalla etupistokirjonnalla, ja kuviot ovat Theodor Schvindtin kirjasta Suomalaisia ornamentteja (1895). Kämmenselässä olevan kuvion nimi on "Puolitekoisia kaaliraudanpäitä pienen omenaisen ympärillä" ja ranteessa "pieniä siankitalakisia". Suomenmuseotonline.fi :sta löytyi tällainen kuva S-muotoisesta kaaliraudasta.

Nurjatonta etupistokirjontaa on käytetty, ja käytetään, karjalan ortodoksiseen uskontoon kuuluvissa käspaikoissa, mutta myös mm. naisten puseronhelmoissa. Nurjattomalla etupistokirjonnalla koristettu käspaikka on samanlainen molemmin puolin, nurjaton. Etupistokirjontaan on yleensä käytetty punaista lankaa. Samanlaista nurjatonta etupistokirjontaa on käytetty myös monissa muissa maissa, mm. Venäjällä, Ukrainassa ja Intiassa.


In English

These gray nalbound mittens with embroidery in Holbein stitch, were made in Brodén Stitch UOOO/UUUOO, F1 (aka suomeksi 1+3). In the neighbouring country Sweden this nalbinding stitch was made well-known by Märta Brodén when she wrote her Nålbindning book in the 1970's, but this stitch type has been known here in Finland as well. In autumn 2010 I interviewed some older nalbinders, and one of them was born (1923) in Savitaipale, South-East Finland. She had learnt nalbinding in her home in 1930's, and this stitch UOOO/UUUOO F1 was the only one known in her family.

The embroidery technique known from the Carelian ritual towels, käspaikka, and the patterns are from Theodor Schvindt's book Finnish Ornaments (1895). The pattern on the back of the hand is called "Half-made cabbage chopping tools surrounding a small appple", and the one at the cuff "small pig palates". Interesting names, huh ;) . Here's a photo of a 'kaalirauta', cabbage chopping tool, on suomenmuseotonline.fi.

In Finnish Carelia 'käspaikka' ritual towels are part of the Orthodox religion. The technique 'nurjaton etupistokirjonta' - reversible double running stitch or Holbein stitch - is known also in Russia, Ukraine, and many other countries. The idea is to use the running stitches in a way which creates a reversible ritual towel, there is no 'wrong' side. In some older photos I found that these figures have also been used to decorated for example women's blouses, but I have not seen them used in mittens. 

#68

Kaukolan Kekomäki Part II

2012-12-06
Pitihän sitä Kaukolan Kekomäen 1200-luvulta peräisin olevan neulakinnastekniikalla tehdyn fragmentin pistoa & kiinnitystapaa kokeilla vielä toistamiseen! Tällä kertaa sain aikaan kokonaisen kinnasparin ;)

My second attempt with the nalbinding stitch & connection found in a nalbound fragment from Kaukola Kekomäki (Finland, Carelia), from 1200 CE. In English at the bottom.

1.

Raidallinen neulakinnas - Kaukolan Kekomäen pisto, "kolmella neulalla"
Striped nalbound mitten - Kaukolan Kekomäki Stitch, "with three needles"

2.

Raidallinen neulakinnas - Kaukolan Kekomäen pisto; Nurja puoli
Striped nalbound mitten - Kaukolan Kekomäki Stitch; Reverse side

3.

Lankana Riihivillan Maahinen 140 tex x 2
Yarn is Riihivilla's Maahinen

 4.

Raidallinen neulakinnas - Kaukolan Kekomäen pisto; Kiinnityskohta M1
Striped nalbound mitten - Kaukolan Kekomäki Stitch; Connection stitch M1

5.

Neulakintaat, Kaukolan Kekomäen tekniikka
Nalbound mittens, Kaukola Kekomäki Stitch

Kaukolan Kekomäestä löydetyn neulakinnastekniikalla tehdyn fragmentin pujottelutapana on suomeksi 1+2, mutta kiinnityssilmukka on poimittu yleisimmän tavan (reunasilmukan) sijasta hieman alempaa, ks. kuva 4 (M1 = middle 1).

Kaukolan Kekomäki sijaitsee Kannaksella nykyisen Venäjän puolella ja sen venäläinen nimi on 1940-luvun lopusta alkaen ollut Sevastjanovo.

Riihivillan Maahinen-lanka (140x2) tuntui hyvältä työskennellä. Lanka ei ollut liian sileää eikä liukasta vaan juuri sopivan 'karheaa' - vaikka pehmeää onkin! - ja silmukat asettuivat kivasti aloilleen. Neulana jouduin jälleen käyttämään ryijyneulaa ja kiristämään silmukat näppituntumalla. Silmukkakoko olisi pysynyt tasaisempana, jos olisin voinut kiristää silmukat neulan ympärille, mutta ryijyneula oli siihen liian ohut.

Peukalolle jäi peukalosilmukka, ja neulalle poimin peukalon takaa kaksi silmukkaa. Pudotin vanhan peukalosilmukan pois peukalolta, kiristin sen sormenpäiden välissä pieneksi, ja yritin samalla 'tunnustella', että silmukka pienenee samankokoiseksi kuin aiemmatkin. Uusimman silmukan kiristin peukalon ympärille.

Vajannon gradun valokuvissa alkuperäisen fragmentin rivikorkeus (kerroksen näkyvän osan korkeus) näyttäisi olevan vain noin 4 mm. Maahisella pääsin noin 5 mm rivikorkeuteen.

Kintaat aloitin kärjestä, ks. kuva 2, ja jatkoin spiraalina kaikilla kolmella värillä yhtäaikaa ("kolmella neulalla"). Kintaankärjen alun ohituksen jälkeen lisäsin yhden silmukan kummassakin reunassa jokaisella sinisellä kerroksella, koko kintaan pituudella. Kintaat siis ovat A-malliset, vaikkakaan muoto ei näy kovin selvästi.  Peukaloissa vaihdoin värin jokaisella kerroksella, koska kolmen värikerroksen päättäminen peukalonkärjessä olisi luultavasti aiheuttanut hikipisaroita, ja jätin värinvaihdot piiloon peukalonhangan puolelle. Kintaansuussa yritin osuttaa raitojen päättelykohdat ranteen sisäpuolelle, toisessa kintaassa toiseen reunaan ja toisessa toiseen, jotta rannekkeista kuitenkin tulisi yhtä pitkät.

Kintaisiin käyttämääni aikaa en tullut laskeneeksi, mutta näiden 7 kuukauden aikana, jolloin kintaita hiljalleen tein, kuitenkin useita kymmeniä tunteja.

Valmiit kintaat olin päättänyt kääntää nurin, sillä mielestäni tämän neulakinnaspiston nurja puoli on siistimpi ja mielenkiintoisempi, ks. kuva 2. Sisäpuolen vielä harjasin pörröiseksi, sillä jostain syystä pehmeäksi harjattu kinnas tuntuu käteen lämpöisemmältä :) . Näiden neulakintaiden suuhun tekisi mieli vielä lisätä jotain. Lautanauhaa ehkä tai kenties kapea turkisreunus niin kuin olen joissakin neulakinnasmyssyissä nähnyt.


In English

The nalbinding fragment found in Kaukolan Kekomäki is otherwise made like Mammen Stitch (UOO/UUOO), but instead of the usual connection stitch (one or two loops at the edge) the connection stitch has been picked up a bit lower, see the 4th photo (M1 = middle 1).

Kaukolan Kekomäki is located in the Carelian Isthmus which is former Finnish area but has belonged to Russia since the World War II, and Kaukola's new Russian name has been Sevastyanovo since the end of 1940's.

Riihivilla's yarn Maahinen (140x2) felt good to work with. It was not too smooth or slippery but 'coarse' in just the right way - though it is a soft yarn! - and the stitches locked in their places nicely. Once again I had to use a darning needle (rya needle) and tension the loops between my fingertips. The size of each stitch would have been more even if I had been able to tension the loops around the needle, but my darning needle was too thin for that. 

The thumb loop stayed around thumb, and onto the needle I picked up two loops from behind the thumb. Then I dropped off the old thumb loop from the thumb, and pulled it smaller between my fingertips, at the same time 'feeling'/'palpating' with my fingertips that the size of the loop is the same in each stitch I pulled smaller. The newest loop I tensioned around thumb.

Ms Vajanto has photos of  the Kaukola Kekomäki fragment in her Master's Thesis, and the rows seem to be only about 4 mm high. With Maahinen yarn my rows were about 5 mm high.

I made these mittens from top down, see photo 2, and continued with all the three colours at the same time ("with three needles"). After passing the mitten top, I kept on increasing one stitch on each side, on the blue rows only, all the way from the top till cuff. So the mittens are A-shaped although it doesn't really show that much. On thumbs I changed the colours on every row, however, as I thought that ending three colour rows at the thumb top would probably make sweat droplets run from my forehead, and I left the colour changes invisibly on the inner side of the thumb. At the cuffs I tried to end the colour rows on the inner side of the wrists, on one side in the other, and on the other side in the other, in order to get the cuffs about the same lenght.

I didn't happen to keep track of the time I used for nalbinding these mittens, but during these past 7 months my work slowly progressed, it took several dozens of hours.

The finished mittens I had in advance decided to turn inside out because I think this particular stitch variant looks nicer on the reverse side, see photo 2. I also brushed the inner side to make it soft and warm. For some reason brushed mitten feels warmer against the hand :) . I would also like to attach a fur trim at the cuff like I have seen in some nalbound hats.




#67

Etupistokirjontaa - Carelian embroidery

2012-05-27
Karjalaisista käspaikoista tuttua nurjatonta etupistokirjontaa sovellettuna neulakintaisiin. Lisää tekstiä kuvien jälkeen.

This type of embroidery was, and is still, used in the Carelian 'käspaikka' - ritual towels - in Finland. In English at the bottom.

Neulakintaat venäjäksi 1+2+1, karjalaista etupistokirjontaa
Nalbound mittens, Russian Stitch version, Reversible Double Running Stitch embroidery from Carelia



Neulakintaat, nurjaton etupistokirjonta
Nalbound mittens, Reversible Double Running Stitch embroidery



Neulakintaat, nurjatonta etupistokirjontaa.
Nalbound mittens, Reversible Double Running Stitch embroidery



Neulakintaat, nurjatonta etupistokirjontaa.
Nalbound mittens, reversible double running stitch embroidery



Lankana Pirtin Kehräämön Haukku, 50 % villaa, 50 % koirankarvaa. Neulakinnastekniikkana venäläinen pisto 1+2+1, jota on käytetty ainakin Kiteellä Pohjois-Karjalassa. Punainen lanka on Wollmeisen 100 % merinovillaa, värinä Vamp.

Langasta irtosi työskentelyn aikana aivan valtavasti karvaa, enkä uskaltanutkaan ottaa neulaan kovin pitkää pätkää kerrallaan, koska pelkäsin langan kuluvan olemattomiin. Pehmoiset kintaat näistä kuitenkin tuli!

Ranteissa kuvan yläreunasta alkaen: "isoja kanavarpaisia hienoilla koukkupolvilla", ja toisessa kuviossa "linnunsilmiä ja isoja kananvarpaisia". Mallit on otettu Theodor Schvindtin kirjasta Ompelu- ja nauhakoristeita (alkuperäinen painos vuodelta 1895), josta on otettu uusittu painos 1982. Kirjassa on aivan hykerryttäviä nimiä nurjattomilla etupistoilla kirjailluille kuvioille. Lintuihin on otettu mallia Aino Ollilan kirjasta Nurjaton etupistokirjonta eli luotoksittain kirjuttaminen (1951). Kuviot on tehty vapaalla kädellä, minkä huomaa vaikkapa siitä, että toinen tipusista on toista pulskempi. Peukalossa, on Schvindtin kirjasta kuvio, joka kuvassa on ylösalaisin kirjan kuvaan nähden, "linnunsilmiä härtsykkäin ja päinharavain kanssa".

Nurjatonta etupistokirjontaa on käytetty, ja käytetään, karjalan ortodoksiseen uskontoon kuuluvissa käspaikoissa, mutta myös mm. naisten puseronhelmoissa. Nurjattomalla etupistokirjonnalla koristettu käspaikka on samanlainen molemmin puolin, nurjaton. Etupistokirjontaan on yleensä käytetty punaista lankaa. Samanlaista nurjatonta etupistokirjontaa on käytetty myös monissa muissa maissa, mm. Venäjällä, Ukrainassa ja Intiassa.

In English
Yarn is Pirtin Kehräämö's Haukku, 50 % wool, 50 % dog hair. Nalbinding stitch I chose is one version of the so called Russian Stitch, UOOU/OUUOO F1, which has been used at least in Kitee (Finland, North Carelia). The red yarn is Wollmeise's 100 % merino yarn, colour Vamp.

While working and pulling the yarn through the loops again and again, there was an incredible amount of loose hair (dog hair, probably) dropping off, and I didn't dare to take a very long piece of yarn at a time to work with, because I was afraid the piece of yarn would wear out and vanish into the thin air in my hands while working. These mittens turned out to be very soft ones.

These figures have names. At the cuff, from the top of the photo: "Large chicken toes on fine/small bent knees", and the lower figure "bird eyes, and large chicken toes". I have chosen these figures from Theodor Schvindt's book (original print 1895; renewed reprint in 1982) about old Finnish embroidery models. The birds were chosen from Aino Ollila's book (1951), about reversible double stitch embroidery, although they are not an exact copy. I worked free hand which you can see if you look at my birds, for example. The one is plumper than the other. The figure on the thumb is also from Schvindt's book, though it is upside down compared to the book, "linnunsilmiä härtsykkäin ja päinharavaisten kanssa" - something along "bird eyes with härtsykkäs (no idea what they are!) and reversed small rakes".

In Finnish Carelia 'käspaikka' ritual towels are part of the Orthodox religion. The technique 'nurjaton etupistokirjonta' - reversible double running stitch or holbein stitch - is known also in Russia, Ukraine, and many other countries. The idea is to use the running stitches in a way which creates a reversible ritual towel, there is no 'wrong' side. In some older photos I found that these figures have also been used to decorated for example women's blouses, but I have not seen it used in mittens.


#66

Vanhaa ja uutta - Old and New

2012-05-23
Sain lahjoituksena edesmenneen joutsenolaisrouvan jäämistöstä tällaisen kintaanalun ja kuparineulan, vanhoja molemmat. Lisää tekstiä kuvien alapuolella.

I was given by a relative of a late woman in Joutseno (eastern Finland) this small nalbound mitten-to-be and a copper needle, both quite old. In English at the bottom.


Kintaanalku venäjäksi 2+3+3 ja kinnasneula, Joutseno
A beginning of a mitten UUOOOUUU/OOOUUUOOO, and a nalbinding needle,
from Joutseno, Finland

Tällaisena sain nämä
This is how the needle was sticked into the work

Kinnasneulan toinen puoli
The other side of the nalbinding needle

Reunasta on poimittu 3 silmukkaa
Connection stitch F3

 

Ensin "kahden ali"...
First "under two"...

Sitten "kolmen yli" (HUOM. seuraa neulan vasemmalla puolella olevaa lankaa)...
Then "over three" (NOTE. See the yarn on the left of the needle)...

Ja "kolmen ali"... (tämän jälkeen neulan suunta kääntyy)
And "under three"... (after this the direction of the needle changes towards 2 o'clock)

Kintaanalun toinen puoli
The other side of the mitten-to-be

Aivan kintaankärjessä on käytetty lankaa kaksinkertaisena
At the very tip the yarn has been folded double

Kintaanalun alakolmanneksessa on paikoitellen tasaisempia silmukoita kuin yläosassa: Kaksi eri tekijää.
At the lower half of the piece there are stitches that are more even than at the upper half: Two makers.

Sain hieman yllättäen lahjana tämän vanhan kuparineulan (pituus 10,8 mm, levein kohta 7 mm, paksuus 2 - 2,5 mm) sekä kintaanalun. Lahjoittaja ei tiedä onko kintaanalku hänen äitinsä tekemä (syntynyt 1920-luvulla), äidin siskon, vai kenties äidinäidin (en kysynyt tarkemmin, mutta oletettavasti syntynyt joko 1900- tai 1890-luvulla). Lahjoittaja ei muista äitinsä valmistaneen neulakintaita, mutta muistaa äidinäitinsä tehneen niitä. Tekijän tarkempi henkilöllisyys ei siis ole tiedossa, mutta tekijän voi joka tapauksessa olettaa olleen kotoisin rajan pinnasta Joutsenosta, Kaakkois-Suomesta.

Kintaanalkua on tehty vain muutama kerros, ja neulakinnastekniikkana on käytetty venäläisen pujottelutavan versiota 2+3+3 (UUOOOUUU/OOOUUUOOO), jota en muista aiemmin nähneeni mainittavan muualla - tämä siis otsikossa viitattu "uutta". Kiinnostavaa on myös, että kiinnityskohdassa on poimittu kolme reunasilmukkaa tavanomaisten yhden tai kahden sijasta.


Tätä kintaanalkua näyttää työstäneen kaksi eri henkilöä, toinen kokeneempi (tasaisia pistoja) ja toinen vielä opettelija (pistot epätasaisempia, työssä virheitä), joten on täysin mahdollista, että kolmen reunasilmukan kiinnitys on sekin opettelijan 'virhe'. Kintaanalku on paksu ja silmukat tiiviisti, joten en pikavilkaisulla pysty sanomaan, onko kolmen reunasilmukan kiinnitystä käytetty koko palassa vai vain osassa. Neulankärjellä lankoja sivuun vetämällä pystyy kuitenkin laskemaan, että pujottelutapaa 2+3+3 ovat joka tapauksessa käyttäneet sekä opettelija että kokeneempi tekijä. Aivan kintaan kärjessä on käytetty lankaa kaksinkertaisena, joten kärki on todella paksu ja tiivis.

Lanka on 4-säikeistä villaa, S-kerrattua, paksuudeksi arvioin noin 140 tex x 4. Kuparineula oli pistetty työn läpi molemmin puolin, ja neula ollut paikoillaan niin pitkään, että lanka on niistä kohdin värjäytynyt vihertäväksi.

Edit 2012-06-15:
Muuta asiaa etsiessäni huomasin, että Leinosen gradussa (2000, sivu 93) on mainittu joutsenolaisen haastateltavan kohdalla tämä pujottelutapa 2+3+3. Haastateltava oli oppinut tekniikan äidiltään, joka oli syntynyt Salmissa, Laatokan pohjoispuolella

Edit 2013-01-01
Suomenmuseotonline.fi -sivustoa selatessani huomasin, että eräällä sivulla mainittiin kintaan mukana olevan lapun, jossa kerrottiin valmistustapa. Kinnas on neulottu venäjäksi 2+2+3, ja kintaissa oleva paikkalappu 2+3+3. Kyseinen kinnas on peräisin Repolasta, Aunuksen Karjalasta. Repola sijaitsee Joensuusta hieman ylöspäin, Lieksan korkeudella, rajan pinnassa Venäjän puolella.


In English

I was given this old nalbinding needle made of copper (lenght 10.8 cm, widest part 7 mm, and thickness 2 - 2.5 mm), and a small unfinished piece of nalbinding, the top part of a mitten. The donor does not know whether this nalbinding piece was made by her mother (born in the 1920's), or her mother's sister, or her mother's mother (I didn't ask, but she was probably born in the 1900's or 1890's). The donor doesn't remember her own mother making nalbound mittens, but she does remember that her mother's mother nalbound them. Anyway, they all have lived in this same area, Joutseno, in southeastern Finland.

This top part of a mitten is only a few rows, and it is made in a version of the so called Russian Stitch, UUOOOUUU/OOOUUUOOO (2+3+3), which I don't remember having seen before - thus the "New" in the title, and what I find interesting, the connection stitch seems to be F3.

Though, this piece seems to have been made by two persons: one more skilful (very even stitches), and the other probably still learning (stitches not that even, and some mistakes), so the F3 could be the learner's 'mistake', too. The item is very thick and dense, so I am not able to check by a quick glance if it is F3 throughout the item, also in the stitches made by the more experienced nalbinder, or whether the more xperienced nalbinder has used F2. I am going to try to find that out, too, though. The stitch type is UUOOOUUU/OOOUUUOOO throughout the item, however, that much I was able to check by pulling the yarns aside with the needle tip. At the very tip of the mitten the maker has used doubled yarn, so the tip is even more thick and dense.

The yarn is 100 % wool, light gray, 4-plied, thickness probably similarish as in 140 tex x 4. The copper needle was sticked into the work, and had stayed in its place for such a long time that it had discoloured the wool greenish.

Edit 2012-06-15:
While searching for something else, I noticed that this type of nalbinding technique is actually mentioned in Ms Leinonen's Master's Thesis (2000, p. 93). One of the persons she interviewed, knew this technique. The interviewee lived in Joutseno, southcarelian Finland, and her mother, who taught her to nalbind, was born in Salmi, on the north side of Lake Ladoga.

Edit 2013-01-01
On the website suomenmuseotonline.fi I found a photo of a pairless nalbound mitten, and it said on the page that there was a piece of paper with the mitten, saying the mitten itself was made in Russian Stitch version 2+2+3, while the patch attached to fix the mitten was made in Russian Stitch version 2+3+3. The pairless mitten was from Repola, Olonets Carelia, ie in Russian Carelia, a bit north from (Finnish) city of Joensuu, on the same 'level' with (Finnish) city of Lieksa, just right across the border. 

Vanhat kintaantekijät - Older mitten makers

- In English at the bottom -

Heinäkuussa 2011 vierailin erään vanhemman neulakintaantekijän luona. Tämä rouva on samaa ikäluokkaa kuin aiemmin, viime syksynä, tapaamani kintaantekijät, ja hän oli 1930-luvun lopulla, noin 7 - 8 -vuotiaana, oppinut äidiltään neulomaan kintaita suomeksi 2+3. Edellisen kerroksen reunasta hän poimii 2 reunasilmukkaa (=F2).

Myöhemmin, 40-luvun puolivälissä, hän oli oppinut tuttavaltaan tavan, jossa peukalon takana kolmas silmukka käännetään - siis pyöräyttäen-tekniikan, 2+2+po F2 (po= pyöräytettävä silmukka, neulankärki kääntyy oikealle). Hän piti suomeksi 2+3 -tapaa huonompana kuin pyöräyttäen-tekniikkaa, sillä hänen sanojensa mukaan suomeksi neuloen kunkin kerroksen nurjalle jää löysiä silmukoita, jotka aiheuttavat sen, että valmis työ venyy turhaan pituutta.

Lisäksi hän lyhyesti näytti siskonsa käyttämää pyöräyttäen-tekniikkaa, jossa ei pyöräytetäkään viimeistä silmukkaa, vaan sisko pyöräyttää peukalon päältä sen vanhimman / päällimmäisen silmukan sormilla silmukaksi (2+po+2, F2; pyöräytyssuunta siis sama kuin ylempänä olevassa videossa) ja pujottaa neulan vasta sitten. Tätä pujottelutapaa rouva ei pitänyt hyvänä, eikä hän esitellytkään sitä paria pistoa enempää.

Erityisiä nimiä näille tuntemilleen pistoille hänellä ei ollut.

Rouva näytti kolme paria tekemiään neulakintaita ja kaksi pipoa. Yksi kinnaspari oli tehty pyöräyttäen-tekniikalla, mutta kaksi muuta kinnasparia ja kaksi pipoa oli neulottu jollakin toisella tekniikalla. Kysyin rouvalta kuinka ne on tehty, mutta en oikeastaan saanut vastausta. Ehkä hän halusi säilyttää salaisen tekniikkansa salaisena ;) ! Minusta pisto kuitenkin näytti tutulta, yhdeltä omista suosikkipistoistani, ja ajattelin, että nuo muut kintaat ja pipot oli tehty pyöräyttäen piston II-versiolla (2+pv+2; pv= pyöräytettävä silmukka, neulankärki vasemmalle; eli samaan suuntaan kuin venäläisissä pistoissa). Yritin neulankärjellä siirrellä syrjään silmukoita ja erottaa piston rakennetta rouvan kintaista, mutta en saanut täyttä varmuutta. Kotona kuitenkin heti tein mallipalat sekä pyöräyttäen-piston II-versiolla (2+pv+2) että hänen siskonsa tavalla (2+po+2), ja mallipalojen perusteella uskoisin hänen itsensä käyttämänsä pujottelutavan olleen nimenomaan pyöräyttäen II-versio 2+pv+2.

Vasemmalla 2+pv+2 ja
oikealla 2+po+2
Molemmat pyöräyttäen-piston versioita.


Aloitussilmukoiden tekemiseen rouva oli oppinut kotonaan tavan, jossa lanka kierrettiin peukalon ympäri kolmesti, yläkautta itseä kohti ja peukalonhankaa kohti. Muodostunut silmukkanippu nostetaan peukalonkärjelle, ja neula pujotetaan läpi niin, että suunta on ensinnäkin oikealta vasemmalle, ja neulankärki ensin alakautta ylös nipun läpi puoliksi, kierretään neulalla nippu etukautta ja taas alakautta ylös, jolloin neulan ympärille muodostuu 'kahdeksikko'. Neula vedetään kokonaan läpi, jolloin peukalon ympärille kiristyy peukalosilmukka. Jotta saadaan toinen peukalosilmukka, neulalle poimitaan peukalon takaa kaikki kuusi silmukkaa, vedetään neula läpi, kiristetään uusi peukalosilmukka, ja sama vielä uudelleen, jotta saadaan kolmas peukalosilmukka. Myöhemmin rouva oli nähnyt televisiossa Krista Vajannon videoilla esitetyn tavan ('huivinhapsusolmu'), ja rouva oli sittemmin alkanut käyttää vain tätä uutta tapaa, koska hänestä sillä saa siistimmän ja pienemmän alun kuin hänen vanhalla tavallaan.

Tämän rouvan neulakintaat olivat selvemmin "A":n mallisia kuin tähän saakka näkemäni. Kintaan kärki oli kapeahko, naisten kintaassa noin 7 cm, tylppä, eikä kärjessä levennetty lainkaan. Silmukoita alettiin lisätä noin pikkusormenpään korkeudella, yksi silmukka kummallakin sivulla, joka kerroksella, aina peukaloaukkoon saakka, jossa kintaan leveys oli vajaa 11 cm. Peukaloaukkoon rouva sanoi jättävänsä noin sentin verran (3 - 4 silmukkaa) enemmän silmukoita aukon ranteenpuoleiselle reunalle kuin peukalonhangan puoleiselle reunalle. Peukaloaukon alapuolella kintaan leveys oli noin 11,5 cm, ja ranneosa oli suora.

Peukalo oli myös melko "A":n muotoinen. Peukalon rouva sanoi aloittavansa aina ranteenpuoleisesta reunasta, mutta hänen esittelemissään kolmissa kintaissa peukalot oli kuitenkin aloitettu peukalonhangan puolelta. Peukalonhangan puolelta aloitettaessahan aloituskohta jää kivasti piiloon, mutta toisten mielestä peukalo valmiissa kintaassa lurpattaa alaspäin, jos peukalo on aloitettu peukalonhangan puolelta. Puolivälin jälkeen aletaan kaventaa 3 silmukkaa per kerros, yksi kummallakin sivulla ja yksi keskellä edessä, ja lopussa lähes joka silmukalla. Lanka vedetään nurjalle, ja nurjalta puolelta käsin kiristetään silmukat käsin yksi kerrallaan aivan pieniksi, jolloin kärkeä ei sen kummemmin tarvitse ommella kiinni. Novitan 7 veljestä -langan paksuista lankaa tämäkin rouva piti liian ohuena kintaisiin.

aloitussilmukat (video puuttuu)

suomeksi 2+3 (video puuttuu)
Hänellä oli piston alussa aina kolme silmukkaa peukalon ympärillä, ja hän poimi niistä vanhimman neulalle ja lisäksi takaa kaksi. Peukalolle siis jäi kaksi ja neulalla oli kolme.
pyöräyttäen 2+2+po

pyöräyttäen II-versio, 2+pv+2
pv= pyöräytettävä silmukka, poimitaan takakautta, neulankärki vasemmalle

pyöräyttäen II-versio, 2+po+2 (video puuttuu)
po= pyöräytettävä silmukka, poimitaan takakautta, neulankärki oikealle


In July 2011 I visited an older generation mitten maker, or nalbinder. She was about the same age as the other mitten makers I met earlier, in autumn 2010. Her mother had taught her to nalbind in the end of 1930's when she was about 7 or 8 years old. At home she had first learnt to nalbind in Finnish Stitch 2+3 (UUOOO/UUUOOO F2), and later, in mid-1940's, a friend had shown her how to twist the 3rd loop behind the thumb, ie to make the Finnish Turning Stitch 2+2+tr (tr= a stitch turned, needle tip to right). She preferred the Turning Stitch to the plain Finnish Stitch, as she thought the Finnish Stitch stretches too much lenghtwise.

She also briefly showed a way her sister nalbinds. Her sister does not twist the 3rd loop behind the thumb (2+2+tr), but instead she twists with her fingers the topmost loop around the thumb, 2+tr+2 (no video). She did not like her sister's way, though, and was reluctant to show it for more than a couple of stitches.

She did not have specific names for the stitch types she knows.

This nalbinder showed me three pairs of mittens, and two caps she had made. One pair of mittens was made in the Finnish Turning Stitch (2+2+tr), but all the other items were made in some other stitch type. I asked her how they had been made, but didn't really get an answer. Maybe she wanted to keep her secret stitch as a secret ;) ! To my eye the stitch in the other items looked familiar, just like one of my favourite stitches, and I was thinking they were made in the Turning Stitch II version 2+tl+2 (tl = a stitch turned, needle tip to left). I tried to pull aside the loops with needle tip to see the structure under the topmost loops in a mitten she had made, but I couldn't be 100 % certain. As soon as I made it back to home, I nalbound a swatch to compare these two versions, her sister's way (2+tr+2), and the way what I thought the other items were made in (2+tl+2). Based on the sample I strongly believe she had not used her sister's way, but the other, on the left.


On the left 2+tl+2, and
on the right 2+tr+2
Both are versions of Turning Stitch

At her childhood she had learnt to make the first loops so that she twists the yarn three times around her thumb, from above to downwards, and towards the base of the thumb. These loops are then lifted up onto the tip of the thumb, and needle is pushed in and out, and in and out, so that the loops form an 'eight' around the needle. Then the needle is pulled through, and a loop is tensioned around thumb. To make another thumb loop, she picks up onto the needle all six loops behind the thumb, and repeats this to make a third thumb loop.

Later on she had seen on tv a way made familiar by Krista Vajanto's videos (a similar type of knot one uses for tying the scarf fringes). She had since then used this new way as she thought it gives a smaller and neater beginning compared to her old way.

The shape of her mittens was more strongly A-shaped than I had seen before. The mitten top was quite narrow, in women's size about 7 cm, and she did not increase at all, not until at about little finger nail level. Then the increases were made in every row, until the thumb opening, one increase on both sides of the mitten. Near the thumb opening the mitten width was just under 11 cm, and below thumb opening about 11.5 cm. She told she makes 3 to 4 stitches (ab. 1 cm) more stitches to the lower edge of the thumb opening (wrist side) than to the upper edge (thumb web). The cuff was straight, no increases or decreases.

Also the shape of thumb was quite a lot like an "A". She said she always starts at the lower edge (wrist side), and showed me where, but in all three pairs of mittens I saw, however, she had started the thumbs in the upper edge (thumb web side). There seem to be two 'schools', at least here in Finland - some say to start at the thumb web side, in order to hide the starting point, while others say the thumb in a finished mitten will point downwards if the thumb was started at the thumb web side. Go figure ;) . My instruction in a side note: Do as you please :) . When about half of the thumb is done, she said to decrease 3 times per row (once at both sides, and once in the middle), and when human-thumb is almost covered by the mitten-thumb, decrease in every or almost every stitch. Finally, pull the yarn into the reverse, turn mitten inside out, and pull the last stitches tight one by one by hand. She said by this way it shouldn't be necessary for any extra hand-sewing stitches, just hide the end of the yarn into the loops in the reverse side.
 
Starting loops (no video)

Finnish Stitch 2+3 (no video)
At the beginning of each stitch she has three loops around thumb, and she then picks up one of them onto the needle, and also two loops behind the thumb. That makes two loops stay around thumb, and three loops are on the needle.

Finnish Turning Stitch 2+2+tr

Turning Stitch, II version 2+tl+2
tl = one stitch is 'turned', pick it up from back to front, needle tip to left

Turning Stitch, II version, her sister's way 2+tr+2 (no video)
tr = one stitch is 'turned', pick it up from back to front, needle tip to right

Opissa "kinnasmummuilla"

Syyskuun alussa kävin kolmen kokeneemman neulakinnasosaajan luona, ihan tässä lähialueella, rajan tuntumassa Etelä-Karjalassa. Kaikki olivat oppineet neulakinnastekniikan äidiltään tai mummoltaan 1930-luvulla eli ovat neuloneet kintaita yli 70 vuotta.

Tekstiin alemmas on upotettu muutama videolinkki.


Kuvaa klikkaamalla aukeaa youtubeen vievä linkki.

Kaikkea mielenkiintoista näinkin :) !

Neljännenkin rouvan luona kävin. Hän oli nuorempi kuin edelliset ja opetellut Joutsenossa 70-luvulla koulussa neulomaan kintaita, ja muisteli sen jälkeen tehneensä vielä kahdet. Hauska sattuma oli, että käsityön opettaja oli sama kuin minullakin hieman myöhemmin, ja Joutsenon perinnekäsityötä revinnäistäkin olimme molemmat koulussa ommelleet. Hän ei enää muistanut neulakintaiden tekotapaa, mutta oli säilyttänyt ensimmäiset tekemänsä kintaat. Neuloksen tiiviydestä voisin arvella, että silmukat on tehty peukalon päällä. Tekniikkana oli suomeksi 2+2 F1. Kintaiden muoto melko kulmikas kärjestä, peukalo pyöreäkärkinen, ja kintaansuuhun oli virkattu erivärisellä langalla pari kerrosta.

Sitten näihin kokeneempiin osaajiin... :)

Ensimmäinen rouva oli oppinut Savitaipaleella 1930-luvulla neulomaan kintaita suomeksi 1+3 F1 (video), peukalon päällä, eikä hän ollut koskaan muulla tavalla neulakintaita tehnytkään. Viimeisestä kinnasparista tosin on ehtinyt kulua jo 20 vuotta, mutta hän on sen jälkeenkin näyttänyt tekniikkaa muille. Piston lopussa peukalosilmukka pudotetaan pois, kiristetään uusi peukalosilmukka, ja peukalon takaa poimitaan neulalle kolme silmukkaa. Omien työtapojensa lisäksi rouva no 1 näytti keskeneräiset kintaat, jotka oli saanut tuttavaltaan. Kintaiden alkuperäinen tekijä oli jo ehtinyt kuolla. Näissä toisissa kintaissa tekniikkana oli suomeksi 2+3 F2, mutta tekotavasta ei tarkemmin ole tietoa. Rouva no 1 teki omien kintaidensa kärjestä "käden muotoisen", ts. aloituspötkö oli lyhyehkö, ja sivuilla lisättiin silmukoita reilummin, jotta muodosta tulisi kaartuvampi. Peukalo oli pyöreäkärkinen, ja se aloitettiin peukaloaukon ranteenpuoleisesta reunasta. Tuttavan keskeneräiset kintaat sen sijaan olivat erittäin kulmikkaat ja tasaleveät, ja niistä puuttui peukalo.

*

Toinen rouva oli saanut kinnasopin 1930-luvulla Rautjärvellä . Hän oli ensin oppinut kotonaan suomeksi 2+2 F2, ja myöhemmin venäjäksi 2+2+2 F2, ja lisäksi hän osasi muitakin tekniikoita. Rouva no 2 näytti monia työtapojaan ja yksityiskohtia, mm. aloitus, langan jatkaminen, peukalon aloitus, pyöreä aloitus, kääntyminen, sekä valmistamiaan töitä. Hänen tapansa neuloa sekä suomeksi 2+2 että venäjäksi olivat erilaisia kuin mitä tähän asti olin nähnyt tai kuullut.

Pääsisipä joskus museoviraston keruuarkistoon oikein ajan kanssa lukemaan 1957 kyselyn vastaukset läpi! Tiedä mitä aarteita sieltä vielä löytyisi. Tosin pelkät sanalliset kuvaukset työtavoista saattavat olla hepreaa tai muuten monitulkintaisia, mistä Leinosen graduun (2000) sisällytetyissä siteerauksissa on hyviä esimerkkejä.

Rouva no 2:n tavalla suomeksi 2+2 neulottaessa (video) peukalolta pudotetaan peukalosilmukka, kiristetään uusi peukalosilmukka, ja se toinen "peukalosilmukka" (kun 2+2) jätetään vapaasti oleilemaan peukalon taakse. Peukalolle siis jätetään yksi peukalosilmukka, peukalon takana toisesta "peukalosilmukasta" hypätään yli, ja neulalle poimitaan seuraavat kaksi (kun 2+2). Ihmettelin alkuun, että eikö se irtosilmukka ole tiellä, mutta nähtyäni voin vain todeta, että ei se ole ;) . Piston lopulla neula pujotetaan molempien peukalosilmukoiden läpi, myös sen irtosilmukan.

Venäjäksi 2+2+2 neulominen sujui niin sulavasti ja nopealiikkeisesti, viuh vauh, että minun piti useaan kertaan pyytää hidastamaan, kun silmät ja ajatus eivät millään ehtineet mukaan ;) . Siis minullahan tietenkin oli oma neula ja lanka mukana ja tein samalla itsekin. Yritin ;) . Tässä rouva no 2 näytti yhdistävän peukalon päällä ja ilman peukaloa työskentelyn - tai minä vain olin jäykästi kuvitellut, että joko neulotaan peukalon päällä tai ilman peukaloa, siis ennen kuin näin, että niitä voi yhdistääkin. Piston lopussa uusi silmukka kiristetään peukalolle, sitten toinen ulompi (=toisiksi uusin) silmukka nostetaan peukalolle (peukalo työnnetään lankojen väliin, viuh), neula peukalon takana kahden silmukan ali, työ "käännetään" (vauh) ja peukalolta tipautetaan silmukat pois, ja loput tehdään työn etupuolelta pujotellen, periaatteessa ilman peukaloa, mutta kyllä ne silmukat siinä peukalonkärjelläkin käyvät pyörähtämässä. Lisäys 29.10.2010 videolinkki.

Rouva no 2 näytti minulle monien muiden asioiden lisäksi myös haahlaamisen (video). Sehän oli suorastaan epäilyttävän helppoa ;) ! Olin kuullut haahlaamisesta ja lukenut ohjeet, mutta en ollut koskaan tullut kokeilleeksi. Kannattaa kokeilla. Helppoa kuin mikä. Ja kätevää :)

*

Kolmas rouvakin oli opetellut neulakintaiden tekemisen 1930-luvulla, Joutsenossa. Hän näytti tekniikat suomeksi 2+3 F2, peukalon päällä, ja venäjäksi 2+2+2 F2, peukalon ja etusormen päällä.

Rouva no 3:n näyttämä suomalainen tekniikka (video) oli se, mitä olen kutsunut pudota ja poimi -tekniikaksi. Piston lopussa kaikki peukalosilmukat pudotetaan pois, uusi silmukka kiristetään "vapaasti" (ei peukalolle), kaksi viimeisintä silmukkaa nostetaan peukalolle (peukalo työnnetään lankojen väliin), ja peukalon takaa poimitaan neulalle kolme silmukkaa. Näppärästi rouva teki!

Venäläinen tapa 2+2+2 (video) tuotti jälleen yllätyksen! Aluksi tuntui, että miten tuosta saa mitään selvää, varsinaista aivojumppaa siis ;) , mutta kokeilun jälkeen tämä "perhostekniikka" vaikutti kätevältä. Piston lopussa kaikki silmukat pudotetaan pois peukalolta, uusi silmukka kiristetään "vapaasti" (ei peukalolle), ja kaksi viimeisintä silmukkaa nostetaan peukalolle (peukalo työnnetään lankojen väliin). Tähän saakka kuulostaa tutulta, eikö. Sitten nostetaan neulan avulla etusormelle seuraavat kaksi silmukkaa. Sanon rouva no 3:n tekniikkaa perhostekniikaksi, koska silmukat aukeavat sormille kuin perhosen siivet. Lopuksi poimitaan neulalle peukalon ja etusormen välistä kaksi silmukkaa, neulan suunta oikealta vasemmalle, ja työnnetään neula etusormella olevien lankojen läpi ja vielä peukalolla olevien lankojen läpi.

Kintaan malli rouva no 3:lla oli erittäin kulmikas, sillä aloituspötköstä tehdään käden levyinen eikä uusia silmukoita lisätä ennen kuin vähän ennen peukaloa - sanomattakin lienee selvää, että kaikki em. rouvat aloittivat kintaansa kärjeästä ;) - ja myös peukalosta tehdään erittäin kulmikas. Peukaloa kavennetaan joka kerroksella sivuilla yksi silmukka (venäjäksi neulotussa mallikintaassa peukalolla ei kerroksia ollut kuin kolme), ja sen jälkeen peukalo ommellaan umpeen. Peukalon rouva no 3 aloittaa peukaloaukon sormien puoleisesta reunasta (peukalonhangan puolelta).

*

Monta mielenkiintoista asiaa tuli nähtyä, ja olen ollut aivan innoissani näiden jokaisen käynnin jälkeen :) ! Niin paljon asioita, joita ei ole missään "kirjoissa ja kansissa"...