sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Nettineulojat Mikkelissä - Yarn tour in Mikkeli with internet knitters

Toukokuun puolivälissä, yllätyshelteiden aikaan, Lappeenrannan neulojat suuntasivat Mikkeliin. Päivä oli kuuma, mutta niin olivat vierailukohteetkin ;) .  Itse en ymmärtänyt ottaa kameraa mukaan, mutta onneksi muilla oli :) ! Tour alkoi Raijan Aitasta, eteni Kenkäveroon, Pirtin Kehräämöön ja päättyi Villa Laurilaan. Innokkaimmat neuloivat autossakin, ja taisipa joku ufokin valmistua :) , mutta tie Lappeenrannasta Mikkeliin on sen verran mutkainen ja mäkinen, etten halunnut ottaa riskiä käsitöiden aiheuttamasta matkapahoinvoinnista ;) . Kotiin tuli - ihan vahingossa ;))) - pari kassillista lankaa... *hups*

Hakan blogissa juttua ja kuvia - Photos and text in English in Haka's blog
Hakan hommat  

Päivikin blogissa lisää juttua ja kuvia - Photos in Päivikki's blog
Piironki   

In mid-May the Lappeenrannan neulojat, Knitters in Lappeenranta, took a trip to Mikkeli. A hot day, +26 C, but so were our visiting places, too ;) . I had not understood to grab my camera with me, but luckily some others had taken theirs :) !

Our tour started at Raijan Aitta (a shop full of linen yarns, linen fabrics, linen items), proceeded to Kenkävero where we had lunch, to Pirtin Kehräämö (spinning mill which uses only Finnish wool; + shop), and ended at Villa Laurila (small farm that produces wools of different kinds: sheep, lamb, alpaca, lama, angora rabbit, but they also had a reindeer, a donkey, ponies, hens and roosters; + shop).

Some of the more enthusiasted one knitted also during the drive, but the road from Lappeenranta to Mikkeli is somewhat full of hills up and down and curves left and right, so I preferred not to take a risk of handicraft induced motion sickness ;) . Not sure how it happened ;))) , but I  came back home with two bagfuls of yarns *oops*

perjantai 21. toukokuuta 2010

In the archives of Finnish National Board of Antiquities



At the end of April I had a chance to visit Nervanderinkatu 13 – the archives of the Finnish National Board of Antiquities, that is :) . I had thought or rather dreamed earlier it would be interesting to visit the archives, and now I ended up there due to a coincidence. I was trying to find out one thing about a particular nalbinding stitch, and finally emailed to a person, who wrote back she was going to go to the archives and asked if I would like to come with her. What, to the archives?! Yeeeah, sure, me me me ME! ;) Another thing that pushed me to go there was that the archives will be closed for a year due to moving.

So, there was I, marveling the harvest of the survey made by Finnish National Board of Antiquities back in 1957, "Where are nalbound mittens still made?". Or actually only a part of that harvest. It took surprisingly long to go through a boxful of samples – and time flew amazingly fast ;) . Still lots of things to study were left in the large, grey, metal archiving drawers. Well, next time ;)


When these samples were archived back in 1950's, a helpful archive person had attached them to a sturdy card board so that finished surface was visible as much as possible. This means the most interesting part of the sample, the last stitch in which you could easiest see how the yarn goes under and over, was usually facing the card board, and was difficult or impossible to see! Some samples had labels of white woven band, with neatly hand-embroidered numbers with red yarn. And some of these lovely hand-embroidered labels had been attached right onto the most critical part of the sampe, ie they covered the last stitch! There were also several short, about 5 cm long sample rows, on the top of which had been hand-sewn either a label and/or a needle that had come with the sample! Frustrating :)


People who answered the survey in 1957, and sent not only several samples but also several needles, of metal and wood at least. Some had included a wooden "sample needle" which obviously had not been used but was meant to be a copy and to show how the needle went under and over the yarns. Some needles were amazingly wide at the other end, and it looked like they were made from tea spoon handles, but they were so wide that how an earth did they fit through the loops. Most of the needles were of usual size, about ten-ish centimetres (ab. 4 in), but also a few rather long needles were included.

While in Helsinki, I also popped into the Finnish National Museum to see some old nalbound fragments, from Eura Luistari, Tuukkala and Kaukola graves. Oh, such small, darkened, and crispy looking lumps they looked like ;) . The striped mitten fragment from Kaukola surprised by its smallness although I had see photos of it with a cm-ruler visible. The yarn used in the original piece was so dazzlingly thin, and the stripes very narrow, so that probably made me think the piece would be larger. The Kaukola fragment is about 3 x 2 x 4 fingers' width in size.

Museoviraston arkistossa huhtikuussa

Huhtikuun lopulla pääsin käymään Nervanderinkatu 13:ssa - siis Museoviraston keruuarkistossa :) . Olin kyllä itsekin aikaisemmin ajatellut tai ehkä pikemminkin haaveillut, että siellä voisi joskus käydä, mutta nyt päädyin sinne sattuman kautta. Yritin selvittää erästä neulakinnastekniikkaan liittyvää asiaa, ja lopulta meilasin eräälle ihmiselle, joka kertoi olevansa menossa keruuarkistoon ja kysyi haluaisinko lähteä mukaan. Siis mitä, mukaan?! Juu-u, tottakai, minä minä minä MINÄ! ;) Lähtemistä edisti tieto, että osa arkistoista suljetaan vuoden ajaksi muuttoa varten.

Siellä sitten ihmeteltiin Museoviraston vuonna 1957 tekemän kyselyn "Missä vielä valmistetaan neulakintaita?" satoa. Tai pikemminkin osaa siitä. Laatikollisen neulakinnasnäytteitä tutkiminen vie yllättävän paljon aikaa - ja aika kului hämmästyttävän nopeasti ;) - ja paljon tutkittavaa jäi suuriin, harmaisiin, metallisiin arkistolaatikostoihin niputettuihin kyselyvastauksiin ja mallipalakirjekuoriin. Seuraavalla kerralla sitten ;)

Kun mallipalat aikoinaan on arkistoitu, ystävällinen arkistointihenkilö on asetellut mallipalat tukeville taustapahveille niin, että valmista neulepintaa näkyy mahdollisimman paljon. Tarkoittaa käytännössä sitä, että monesti se kaikkein kiinnostavin osa, eli keskeneräinen puoli, se viimeinen silmukka, josta langankulun helpoiten erottaa, onkin piilossa taustapahvia vasten! Joidenkin mallipalojen arkistointinumerot oli kauniisti käsin kirjailtu punaisella langalla valkoisille kangasnauhan pätkille :) . Ja joidenkin mallipalojen kauniisti käsinkirjaillut arkistointilaput oli ommeltu juuri sen kiinnostavimman kohdan eli työn viimeisen silmukan päälle! Tai pienen, viiden sentin pituisen mallipalan päälle oli ommeltu lapun lisäksi tai sijasta mallipalan mukana tullut neula! Turhautumisen hetkiä :)

Kyselyyn tulleiden vastausten mukana oli lukuisia neuloja, metallia ja puuta ainakin. Jotkut olivat lähettäneet puisen "mallineulan", joka ei selvästikään ollut käytetty vaan tarkoitettu vain karkeaksi havaintomalliksi ja osoittamaan neulan kulkua lankojen yli ja ali. Jotkut neulat olivat valtavan leveitä toisesta päästään, ja näytti kuin ne olisi tehty lusikan varresta, mutta ihmetytti miten sellainen neula mahtuu kulkemaan silmukoiden läpi. Neulojen joukossa oli melko tavallisen kokoisia, noin kymmensenttisiä, mutta myös varsin pitkiä neuloja.

Samalla reissulla kävin myös Kansallismuseon puolella katsomassa neulakinnasfragmentteja, Euran Luistarin, Tuukkalan ja Kaukolan fragmentit. Sellaisia pieniä, tummuneita kärppänöitähän ne :) . Kaukolan raidallinen kintaanjäänne yllätti pienuudellaan, vaikka olinkin aikaisemmin nähnyt sen valokuvassa viivoittimen vieressä. Alkuperäisen palasen lanka on huikean ohutta ja väriraidat kapeita - kenties em. seikat ovat hämänneet mittasuhteissa. Kooltaan Kaukolan fragmentti on noin 3 x 2 x 4 sormenleveyttä.

How to use thumb in nalbinding - different ways

In autumn 2009 I went to a nalbinding course where the teacher showed us how to do the Finnish Stitch UUOO/UUOOO (flat, without thumb), and the Finnish Stitch UUOOO/UUUOOO (with thumb loops).

** At this point I have to remind that there is no one and only The Finnish Stitch, but several versions. There have been local variations, and people have also chosen a different stitch variant for different yarn thicknesses, and for different purposes. The most typical one is probably "suomeksi 2+2", ie Finnish Stitch UUOO/UUOOO.

I had learnt nalbinding from Krista Vajanto's videos first, and later from other videos, too. On that nalbinding course last autumn I learnt a third way to use the thumb.

In Vajanto's videos all the thumb loops are kept wrapped around the thumb, and the oldest thumb loop is picked up with a needle at the beginning of each stitch. A way which is described also in some of the answers of a nalbinding survey made in 1950's.

In many other videos there is only one thumb loop wrapped around the thumb, and that loop is "dropped off" or "lifted off" (depends on how you think it ;) ) onto the tip of the thumb quite at the end of each stitch. That is, first the needle is pushed under the thumb loop and the under the needle yarn (or over it, in some cases), then the thumb loop is dropped off onto the tip of the thumb, and a new thumb loop is tensioned around the thumb.

A difference between these "other videos" and Vajanto's videos is also the fact that Vajanto uses several thumb loops wrapped around the thumb. Naturally it is easier simply to drop off the one and only thumb loop than the oldest thumb loop of two or three thumb loops, though that can be done, too.

Well, on this nalbinding course we learnt yet another way! This third way to use thumb in nalbinding felt a bit akward for me, like cranking to and fro, and stubbornly I nalbound my course item, a pair of mittens, in a way I had previously learnt ;)

Later on I have ran into this same "Drop & Pick" technique both in Irma Korhonen's Degree Work "Kinnasneulatekniikka pyöräyttäen" (1981) (~ "nalbinding with turning stitch"), and in a Swedish book "Söma, nåla, binda – Nålbundet från Uppland", by Linnéa Rothquist Ericsson et al (2003). Korhonen shows Turning Stitch UUOO Down U/O Up UUOOO (under 2, over 2, pick 1 small loop from back to front, turn the tip of the needle to 3 o'clock, then return: under 2, over 3), and in Rothquist Ericsson's book there are two stitches made with this "Drop & Pick" technique. I recognize them as versions of Finnish Stitch, UUUOO/UUOOOO and UUUOOO/UUUOOOO, but in the Swedish book they naturally have local, Swedish names.

In "Drop & Pick" technique all the thumb loops, whether two or three (or even four) ones, are dropped off the thumb at the end of the stitch. First you push the needle under the thumb loops and under the needle yarn, then drop off all the thumb loops, and tension a new thumb loop. Now you need to pick up back to the thumb the same thumb loops minus one. That is, if you dropped off three thumb loops, you pick up two of them, and let them stay wrapped around your thumb.

This "Drop & Pick" technique takes more time, it seems to me, than the two other, aforementioned ways – ie. either all the thumb loops wrapped around the thumb, and the oldest one is picked up with a needle, or, the one and only thumb loop is dropped off at the end of each stitch. Though, "Drop & Pick" technique has been in use, obviously, because it can be found in different sources.

In Rothquist Ericsson's book they do not tell, unfortunately, age of those two original mittens made in "Drop & Pick" technique.

Irma Korhonen had learnt the Turning Stitch and "Drop & Pick" technique from Sylvi Ahokas who had learnt it from her grandmother at 10 years of age. Ahokas comes from the Carelian area which belongs to Russia since WWII, from Kurkijoki, which was next to municipalities of Parikkala and Simpele, about 100 km from Lappeenranta to North-East. Korhonen does not mention Ahokas's age or year of birth, but she does say Ahokas was retired already by the time of her Degree Work (1981). Thus one could guestimate Ahokas had learnt this way of nalbinding perhaps in 1920's or 1930's.

So, once again one can say there is no one single, right way, of doing things :)

torstai 20. toukokuuta 2010

Erilaisia peukalotekniikoita

Syksyllä 2009 kävin neulakinnaskurssilla, jolla opetettiin pistelemään suomeksi 2+2 (litteänä ilman peukaloa) ja suomeksi 2+3 (peukalolenkkien avulla). Olin oppinut neulakinnastekniikan ensin Krista Vajannon videoilta ja myöhemmin muiltakin neulakinnasvideoilta. Kurssilla opin kolmannen tavan peukalotekniikasta.

Vajannon videoilla kaikki peukalolenkit pidetään peukalon ympärillä, ja vanhin peukalolenkki poimitaan piston alkupuolella peukalolta neulalla - tapa, joka kuvataan myös Museoviraston keruuarkiston kyselyaineistossa. Monissa muissa videoissa peukalon ympärillä on vain yksi peukalolenkki, joka piston loppuvaiheessa pudotetaan (tai nostetaan - riippuu miten asiaa katsoo ;) ) peukalon kärjelle valmiiksi. Siis ensin työnnetään neula peukalolenkin ja neulalangan ali (tai joissakin tapauksissa jälkimmäisen yli), pudotetaan peukalolenkki pois peukalon kärjelle, ja kiristetään uusi peukalolenkki.

Erona näissä muissa videoissa verrattuna Vajannon videoihin on myös se, että Vajannon näyttämissä tekniikoissa peukalolenkkejä on useampia. On tietenkin helpompi piston loppupuolella pudottaa peukalolta pois se yksi ainoa peukalolenkki kuin vaikkapa kahdesta tai kolmesta peukalolenkistä vanhin, vaikka kyllä sekin onnistuu.

No, mainitsemallani neulakinnaskurssilla peukalotekniikka opetettiinkin toisin! Tämä kolmas versio peukalotekniikasta tuntui minusta hieman erikoiselta edestakaisin veivaamiselta, ja itsepäisesti ompelinkin kurssikintaani aikaisemmin oppimallani tavalla ;)

Nyt myöhemmin olen törmännyt samanlaiseen "pudota ja poimi" -tekniikkaan sekä Irma Korhosen lopputyössä "Kinnasneulatekniikka pyöräyttäen" (1981) että ruotsalaisessa kirjassa "Söma, nåla, binda - Nålbundet från Uppland", tekijänä Linnéa Rothquist Ericsson et al. Korhonen näyttää pyöräyttäen-tekniikan 2+2+p (2 ali + 2 yli + p eli 1 silm. pyöräytetään eli poimitaan takakautta, ja neulan kärki käännetään klo 3 suuntaan), ja Rothquistin kirjassa on tällä "pudota ja poimi" -tekniikalla ohjeet pistelyyn suomeksi 3+2 ja suomeksi 3+3, tosin kirjassa em. pistoilla on paikalliset, ruotsalaiset nimet (Börstil III ja Salsta).

"Pudota ja poimi" -tekniikassa kaikki peukalolenkit, olipa niitä kaksi tai kolme (tai vaikka neljä) pudotetaan pois peukalolta piston loppuvaiheessa. Ensin siis pujotetaan neula peukalolenkkien ja neulalangan ali, sitten pudotetaan peukalolta kaikki peukalolenkit, ja kiristetään yksi uusi peukalolenkki. Tämän jälkeen nostetaan takaisin peukalolle tarvittava määrä peukalolenkkejä. Eli jos pudotettiin kolme peukalolenkkiä, nostetaan niistä takaisin kaksi.

Tämä "pudota ja poimi" -tekniikka tuntui ainakin minusta vievän aikaa enemmän kuin kaksi alussa mainitsemaani tapaa - siis joko kaikki peukalolenkit peukalolla, ja niistä poimitaan neulalla vanhin, tai se yksi ja ainoa peukalolenkki pudotetaan piston lopulla - mutta kyllähän tätä "pudota ja poimi" -tekniikkaakin selvästi on käytetty, koska siihen törmää eri lähteissä.

Rothquist Ericssonin kirjassa näistä kahdesta "pudota ja poimi" -tekniikalla tehdyistä kintaista harmillisesti ei kerrota ikää.

Irma Korhonen oli oppinut lopputyössään esittelemänsä pistelytavan Sylvi Ahokkaalta, joka puolestaan oli oppinut sen mummoltaan olleessaan 10-vuotias. Ahokas oli kotoisin luovutetun Karjalan puolelta, Kurkijoelta, Parikkalan ja Simpeleen naapurikunnasta, noin 100 km Lappeenrannasta koilliseen. Ahokkaan ikä tai syntymävuosi ei Korhosen lopputyöstä käy ilmi, mutta Ahokas on mainittu eläkeläiseksi jo lopputyön aikaan (1981). Voisi arvella, että hän on tämän pistelytavan opetellut ehkä 1920 - 1930-luvulla.

Jälleen kerran voidaan todeta, ettei yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole :)

torstai 6. toukokuuta 2010

Rosários4 Tentacao Tweed -huivi / Scarf

Lilasta Rosários4 Tentacao Tweed -langasta tuli tällainen huivin läpykkä. Mukavan pehmoista kaulaa vasten :) . Lanka vaati pientä totuttelua neulaamisessa, koska langanpaksuuden vaihtelusta johtuen vanhaa silmukkaa ei voinut kovin napakasti puristaa peukalon ja etusormen väliin sillä aikaa, kun neulalankaa veti läpi. Neulakinnaspistona oslolainen / suomeksi 1+1, ja vaikka yritin tehdä löysääkin löysempää jälkeä, ei tämä kovin harvalta näytä, vieläkin löysempää olisi voinut olla. 100 g kerästä syntyi huivia 14 cm x 105 cm, eikä jäljellä jäänyt puolta metriäkään ;)

A nalbound scarf made of lilac Rosários Tentacao Tweed yarn. Sweet and soft on the neck :) . Due to the strong variations in yarn thickness (tweed effect), this yarn demanded some special attention when drawing the needle yarn through - it was not possible to squeeze the old stitch between thumb and forefinger as thightly as usually. Made with Oslo Stitch, and although I tried to make as loose stitches as I could, this doesn't look that lacy at all. A skein of 100 grams turned into a 14 cm x 105 cm piece of scarf.


#31


Pirtin Kehräämön hahtuvalangasta jääneestä 70 gramman jämästä sain juuri ja juuri vielä toisetkin neulakintaat, noin 8-vuotiaan kokoa. Aloitin lapaset kärjestä, etenin peukaloon saakka, tein peukalot, ja jatkoin lapasten ranteita niin pitkälle kuin lankaa riitti. Viimeiset 2,5 kerrosta on kumpaankin tehty Villa Laurilan suomenlampaan langasta, joka oli niin ohutta, että sitä piti neuloa 3-kertaisena. Neulakinnaspistona OO/UUO F1, eli pisto, jota voisi sanoa vaikka tuplatanskalaiseksi.

I had some thick single ply from Pirtin Kehräämö left, about 70 grams, which was barely enough for another pair of mittens, about 8-yr-old's size. I started nalbinding at the fingers, continued till thumb opening, made the thumbs, and proceeded along the wrist until I ran out of yarn. The last 2.5 rows were made of Villa Laurila's Finnish Sheep yarn which was so thin I had to nalbind it 3-fold. Stitch OO/UUO F1 which you could describe as Double Danish Stitch.

#32



lauantai 1. toukokuuta 2010

Keskiaikaisia - Medieval clothing

Tässä vihdoin uusintana elokuulta 2009 bittiavaruuteen kadonneet kuvat. Nämä on siis jo kertaalleen blogattu, mutta puff vain ja ne katosivat!

A replay of photos that vahished into the bitstream in August 2009. These were already once blogged here, but a puff, and they were gone!


Yläkuvassa hupun / shaperonin alku. Lapsi tarvitsi kesäleirille pariin teematapahtumaan jotain keskiaikaista, eikä autenttisuudella ollut niin väliä, joten huppu syntyi polyesterfleecesta.

On the upper photo a beginning of a shaperon. My kid needed something medieval to wear for a couple of theme days in a summer camp, and they didn't have to be that authentic there, so I chose polyester fleece for the shaperon.

Hupun muodon hahmottelin suoraan kankaalle muutamalla nuppineulalla, ja sitten vain leikkasin. Noo, sen verran mittasin ensin, että tarkistin hupun pääaukon ympärysmitan, ja ympyräksi taitellun mittanauhan avulla silmämääräisesti katsoin näyttäkö se "sopivalta". Tarkistin myös, että lapsen pää mahtuu läpi hupun kapeimmasta osasta, ja hupun korkeutta hahmottelin myös mittanauhalla, siis että kuinka alas olkapäille reuna laskeutuu.

I sketched the outlines of the shaperon with a few pin needles right onto the material, and then clipped the pieces out. Well, I did first check the circumference of the facial opening (folded a measure tape to a circle, and eyeballed that the size looks suitable). I also checked that the kid's head will fit through the narrowest part, and measured how much below the shoulder line the shaperon will fall.


Yläkuvassa huppuun / shaperoniin on jo leikattu (olkapään kohdalle) halkio kiiloja varten. Kiilat leikkasin niskan taakse jääneestä kangaspalasta, ja kiilojahan siis oli 4 kpl (kangas kaksinkerroin), ja ne ompelin etu- ja takasaumoihin sekä molempiin sivuhalkioihin. Päätien reunaan jätetty reilusti varaa kääntämistä varten, ja hupun yläpuolella näkyvästä kaitaleesta tuli jatkopala hupun häntään / liripipeen.

On the upper photo I have already cut the slit for the gussets. The gussets were cut from the material behind the neckpart, and as the material was double folded, there were 4 gussets altogether. I sewed the gussets into the front and back seams, and into the slits on both shoulders (side lines). On the edge of the facial opening there's plenty of extra material for folding the edge double, and the long narrow piece on the top became the liripipe.


Yläkuvassa hupun pääntien reuna ja helma ovat vielä kääntämättä.
Alakuvassa hupusta puuttuu vielä hännän jatkopala.

On the upper photo the edge of the facial opening, and the hem are still unfolded.
On the photo below, the shaperon is still missing the long tail, liripipe.


Viitta on tehty Bockstenin suosta löydetyn miehen viitan mukaan. Erittäin yksinkertainen malli, kun käytettävissä oli nykyistä täysleveää kangasta eikä keskiaikaista vain 60 cm leveää. Kangas kaksinkerroin, taite toiselle olkapäälle, aukinainen sivu jättää toisen käden vapaaksi. Viitan koko on noin neljännesympyrä. Toiselle olkapäälle varataan olkasaumaa sopivasti, tähän viittaan jätin muistaakseni n. 20 cm. Pääntie ei siis tule "keskelle" viittaa, siihen taitekulmaan, vaan hieman keskemmälle. Pääntie kannattaa leikata ensin mieluummin liian pieneksi, sillä suurentaa voi aina.

I made the cloak based on the Bocksten man's cloak. A very simple pattern when you have modern full width material instead of the medieval only 60 cm wide one. I folded the material double, left the folded line on the other shoulder, and the open edge leaves other arm free. The cloak is about a quarter of a circle in size. Leave enough material for the one and only shoulder seam, in this cloak I think I left about 20 cm. The opening for the head is not in the middle, ie not in the corner of the folded material, but a bit off centre. Cut the opening cautiously - it is easy to enlargen it later if needed, but impossible or difficult to make it smaller.

Tässä vielä kengät keskiaikaiseen tapaan. Tein nämäkin fleecestä, pohjassa on paksu huopa. Ensimmäisen yritys, vähän ylimääräistä muhkuraa siellä täällä. Netistä löytyneessä kaavassahan ei ollut mittoja, joten silmämääräisesti hahmottelin oman sovituskaavan suoraan kankaalle. Istuvammat jalkineet olisivat vaatineet kaavan hienosäätöä, mutta leirin teemaan nämä välttivät, ja eipä lapsi näitä tainnut leirillä edes käyttää ;)

A pair of shoes à la medieval style. I made also these from the same fleece as the shaperon and cloak, and there's a thick woollen felt on the outer sole. First trial pattern, a bit of extra humps and bumps here and there. On the pattern I found in web there were no measures, so I simply eyeballed these patterns with a felt pen straight on a fabric. More fitting shoes would have needed altering the patterns a bit, but for the theme days of the summer camp these were ok, and I don't think the kid even used these at all in the camp ;)


Tässä vielä kuva tuohon lapsen keskiaikaiseen asuun tehdyistä housuista. Pellavaa, mutta epäkeskiaikaisesti kaava oli tehty judohousuista mallia katsomalla (huomaa valtava haarakiila, pituutta n. 50 cm). Vyötäröllä nauhat ovat vain koristeena, nauhakujassa on oikeasti kuminauha. Tunikan ja housujen saumat ommeltu koneella, mutta saumavarat huoliteltu piiloon käsin.


Here are the trousers of the same medieval outfit. Made of linen, but the patterns were un-medievally copied from a pair of judo pants (notice a huge gusset, ab. 50 cm long). The strings on the waistline are only a decoration, as there's actually a hidden rubber band to keep the trousers up. The inner seams of the tunic and trousers were machine sewn, but the seam allowances were folded and sewn by hand.


Ja vielä nyörihaarukka ja pätkä haarukkanyöriä, jota myös näpersin viime kesänä useamman metrin. Haarukka on muodonmuutoksen kokenut, alunperin 4-piikkinen puinen paistohaarukka ;)


One more photo, a lucet and some lucetted cord which I made several metres last summer. The tool is a former wooden 4-tine cooking fork ;)