torstai 20. toukokuuta 2010

Erilaisia peukalotekniikoita

Syksyllä 2009 kävin neulakinnaskurssilla, jolla opetettiin pistelemään suomeksi 2+2 (litteänä ilman peukaloa) ja suomeksi 2+3 (peukalolenkkien avulla). Olin oppinut neulakinnastekniikan ensin Krista Vajannon videoilta ja myöhemmin muiltakin neulakinnasvideoilta. Kurssilla opin kolmannen tavan peukalotekniikasta.

Vajannon videoilla kaikki peukalolenkit pidetään peukalon ympärillä, ja vanhin peukalolenkki poimitaan piston alkupuolella peukalolta neulalla - tapa, joka kuvataan myös Museoviraston keruuarkiston kyselyaineistossa. Monissa muissa videoissa peukalon ympärillä on vain yksi peukalolenkki, joka piston loppuvaiheessa pudotetaan (tai nostetaan - riippuu miten asiaa katsoo ;) ) peukalon kärjelle valmiiksi. Siis ensin työnnetään neula peukalolenkin ja neulalangan ali (tai joissakin tapauksissa jälkimmäisen yli), pudotetaan peukalolenkki pois peukalon kärjelle, ja kiristetään uusi peukalolenkki.

Erona näissä muissa videoissa verrattuna Vajannon videoihin on myös se, että Vajannon näyttämissä tekniikoissa peukalolenkkejä on useampia. On tietenkin helpompi piston loppupuolella pudottaa peukalolta pois se yksi ainoa peukalolenkki kuin vaikkapa kahdesta tai kolmesta peukalolenkistä vanhin, vaikka kyllä sekin onnistuu.

No, mainitsemallani neulakinnaskurssilla peukalotekniikka opetettiinkin toisin! Tämä kolmas versio peukalotekniikasta tuntui minusta hieman erikoiselta edestakaisin veivaamiselta, ja itsepäisesti ompelinkin kurssikintaani aikaisemmin oppimallani tavalla ;)

Nyt myöhemmin olen törmännyt samanlaiseen "pudota ja poimi" -tekniikkaan sekä Irma Korhosen lopputyössä "Kinnasneulatekniikka pyöräyttäen" (1981) että ruotsalaisessa kirjassa "Söma, nåla, binda - Nålbundet från Uppland", tekijänä Linnéa Rothquist Ericsson et al. Korhonen näyttää pyöräyttäen-tekniikan 2+2+p (2 ali + 2 yli + p eli 1 silm. pyöräytetään eli poimitaan takakautta, ja neulan kärki käännetään klo 3 suuntaan), ja Rothquistin kirjassa on tällä "pudota ja poimi" -tekniikalla ohjeet pistelyyn suomeksi 3+2 ja suomeksi 3+3, tosin kirjassa em. pistoilla on paikalliset, ruotsalaiset nimet (Börstil III ja Salsta).

"Pudota ja poimi" -tekniikassa kaikki peukalolenkit, olipa niitä kaksi tai kolme (tai vaikka neljä) pudotetaan pois peukalolta piston loppuvaiheessa. Ensin siis pujotetaan neula peukalolenkkien ja neulalangan ali, sitten pudotetaan peukalolta kaikki peukalolenkit, ja kiristetään yksi uusi peukalolenkki. Tämän jälkeen nostetaan takaisin peukalolle tarvittava määrä peukalolenkkejä. Eli jos pudotettiin kolme peukalolenkkiä, nostetaan niistä takaisin kaksi.

Tämä "pudota ja poimi" -tekniikka tuntui ainakin minusta vievän aikaa enemmän kuin kaksi alussa mainitsemaani tapaa - siis joko kaikki peukalolenkit peukalolla, ja niistä poimitaan neulalla vanhin, tai se yksi ja ainoa peukalolenkki pudotetaan piston lopulla - mutta kyllähän tätä "pudota ja poimi" -tekniikkaakin selvästi on käytetty, koska siihen törmää eri lähteissä.

Rothquist Ericssonin kirjassa näistä kahdesta "pudota ja poimi" -tekniikalla tehdyistä kintaista harmillisesti ei kerrota ikää.

Irma Korhonen oli oppinut lopputyössään esittelemänsä pistelytavan Sylvi Ahokkaalta, joka puolestaan oli oppinut sen mummoltaan olleessaan 10-vuotias. Ahokas oli kotoisin luovutetun Karjalan puolelta, Kurkijoelta, Parikkalan ja Simpeleen naapurikunnasta, noin 100 km Lappeenrannasta koilliseen. Ahokkaan ikä tai syntymävuosi ei Korhosen lopputyöstä käy ilmi, mutta Ahokas on mainittu eläkeläiseksi jo lopputyön aikaan (1981). Voisi arvella, että hän on tämän pistelytavan opetellut ehkä 1920 - 1930-luvulla.

Jälleen kerran voidaan todeta, ettei yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole :)

1 kommentti:

  1. Mielenkiintoista! Kiva että jaksat tutkia asiaa. Voihan se olla kinnasneulatekniikoissa, että joku alkaa väittää omaa tapaansa oikeaksi. Oikeaoppisuus on aina pahasta ja eläköön monenmoiset tavat neulata! Itse opin Vajannon videoiden avulla ja se aika pitkälle riittääkin. Venäjäksi tehdystä tulee minusta paras neulos - ei viru eikä pökerrä.

    VastaaPoista